24 kesäkuuta 2014

Musiikki + kirjoittaminen = ?

Luin tuoreinta Skriva- lehteä kirjastossa ja löysin sieltä uuden mielenkiintoisen ajatuksen. Se koski musiikinkuuntelua kirjoittamisen ohessa. Itse en ole koskaan pystynyt kuuntelemaan musiikkia kun kirjoitan. En sanoitettua enkä instrumentaalista enkä mitään muutakaan. Musiikki yksinkertaisesti varastaa huomioni ja tunteeni ja siirtää minut ihan jonnekin muualle kuin käsillä olevan kirjoitusprojektin ääreen. Hieman samanlaisia ajatuksia on Andrea Lundgrenilla, jota Skrivassa haastateltiin.

Andrea Lundgren (s. 1986) on ruotsalainen kirjailija, joka debytoi vuonna 2010 romaanillaan I tunga vintrars mage. Tänä vuonna häneltä ilmestyy Glupahungern. En ole lukenut Lundgrenin tuotantoa, jota kuvaillaan maagiseksi realismiksi. Hän on saanut erityistä kiitosta tarinoidensa taitavasta luontokuvauksesta, minkä takia häntä myös lehdessä jututettiin.

Luonnon ja ympäristön kuvailemisestakin voisin tässä kitistä sivun verran jos toisenkin, mutta huomioni kiinnittyi kirjoituksessa nimenomaan edellämainittuun musiikinkuunteluun. Lundgren on nimittäin tietoisesti valinnut olla kuuntelematta musiikkia kirjoittaessaan ja hän perustelee sitä mielenkiintoisesti: hän on sitä mieltä, että musiikki tuo tekstiin jotakin erityistä, "lataa sen". Musiikki herättää tunteita ja mielleyhtymiä, jotka virtaavat syntyvän tekstin sekaan. Tästä seuraa se, että musiikki ja teksti muodostavat lopulta yksikön. Kun musiikki poistetaan, teksti ei ole enää sama kuin musiikin kanssa, se ei ole ehjä. Lundgren muistuttaa, etteivät hänen lukijansa kuuntele samaa musiikkia kuin hän, joten he auttamatta jäävät jostain tärkeästä paitsi,jos hän on päästänyt musiikin vaikuttamaan tekstiinsä.

Tämä oli kiinnostava näkökulma. Tiedän, että monet kirjailijat luovat soittolistoja kirjoilleen. Itsekin toisinaan keksin mielessäni soundtrackeja kirjoituksilleni. Se, että lukijat pääsevät käsiksi kirjailijan luomaan soittolistaan ja kuuntelevat sitä lukiessaan, on asia erikseen (paitsi että kuinka moni lukija oikeasti jaksaa niin tehdä?). Mutta jos näin ei ole ja kirjailija kuuntelee luurit päässä omia lempikappaleitaan, voiko se vaikuttaa salakavalasti syntyvän tarinan voimaan?

FullHD




10 kommenttia:

  1. Minäkään en oikein kykene kuuntelemaan musiikkia kirjoittaessani, paitsi jos joskus teen tavallaan kirjoitusharjoituksena sitä, että katson millaista tekstiä tietty musiikki tuottaa. En tosin ole ajatellut asiaa ihan tuosta näkökulmasta, että lukijalle jäisi sitten puuttumaan jotain ilman tuota samaa musiikkia. Luulen että vaikka lukijalla olisi sama musiikkikin, sen merkitykset hänelle eivät välttämättä olisi samoja kuin kirjoittajalle. Mutta minulla yksinkertaisesti käy niin, että on hankala keskittyä kirjoittamiseen, kun alan kuunnella musiikkia. Sitä paitsi se saattaa alkaa viedä tunnelmaa ja rytmiä omaan suuntaansa, ja kuuntelen mieluiten tarinaa sellaisena kuin se tulee minun mieleeni.

    Sinänsä musiikki kuitenkin inspiroi minulla kirjoittamista valtavasti. Olen saanut kokonaisia tarinoita ja hahmoja musiikista, ja usein tarinoihin liittyy mielessäni tietty musiikki. Mutta enimmäkseen kuuntelen sitä musiikkia vain ajatellessani ja ideoidessani, en kirjoittaessani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin uskon, että musiikki ilman muuta vaikuttaa ajatuksiin --> tunteisiin ---> tekstiin. Aivan kuten sääkin vaikuttaa mielialaan, niin vaikuttaa musiikkikin, enkä näe sitä välttämättä pahana asiana. Lundgrenin päätelmä asiasta oli aivan uusi minullekin. Olet silti oikeassa siinä, että sama musiikkikappale vaikuttaa eri ihmisiin eri tavoin!

      Inspiraatiota musiikki tuo kyllä. Minäkin näen monet kappaleet kuvina ja tunteina mielessäni ja minulla onkin tapana keksiä omia yksityisiä musiikkivideoita tajuntani perukoilla (ei siis yllätä, että on vaikeaa keskittyä silloin kirjoittamaan mitään!).

      Poista
    2. Ei vaikuttaminen välttämättä ole paha asia - minäkin nautin musiikista juuri inspiroijana. Tykkään käyttää sitä paljon siinä vaiheessa kun vasta kehittelen ideoita. Kun pistän oikean laulun soimaan ja annan ajatusten mennä tiettyyn tarinaan tai hahmoon, tulee vaikka mitä. Mutta minulla nimenomaan kirjoittaessa on vain lähes mahdotonta keskittyä kunnolla, jos samalla soi musiikki. Tätä on ehkä vaikea selittää niille ihmisille, joille musiikin kanssa kirjoittaminen on normaalia, mutta näin vain on. Jos kuuntelen musiikkia, alan keskittyä musiikkiin enkä siihen kirjoittamiseen. En muutenkaan yleensä pysty kuuntelemaan musiikkia samalla kun teen jotain muuta, eikä kotonani kovin usein soi taustamusiikki. Rakastan musiikkia, mutta kuuntelen sitä yleensä vain silloin, kun voin tosiaan keskittyä musiikkiin. Olen muutenkin sellainen ihminen, joka kiinnittää valtavasti huomiota kuulemiinsa asioihin. Minun on vaikea keskittyä jos vaikka joudun jakamaan työhuoneen jonkun muun kanssa, en kestä olla kaupoissa joissa soi musiikki (ainakaan mikään muu kuin klassinen tai jokin hyvin taustalle häipyvä) jne. Myös kirjoittaessa musiikki syö liian suuren osan huomiosta ja sitten liian vähän jää sille, mitä oikeasti halusin kirjoittaa.

      Joskus olen kuitenkin kirjoittanut taustamusiikin kanssa siten, että olen valinnut yhden tietyn kappaleen jonka jo valmiiksi tunnen todella hyvin, ja jonka sanat eivät liikaa hypi esille, ja laitan sen soimaan repeatille. Kun kuuntelen samaa kappaletta 20 kertaa, se alkaa muuttua vain taustalla olevaksi tunnelmaksi ja voi toimia kirjoittamisen kanssa. Mutta ei se minulla vain kovin usein toimi...

      Poista
    3. Olen ihan samoilla linjoilla, musiikki ei koskaan ole minulle pelkkä taustatekijä. Se vaatii keskittymiseni ja saa sen. En edes uskalla lenkkeillä luurit päässä, koska juoksisin ihan takuulla auton alle :).

      Poista
  2. Minä kuuntelen paljon musiikkia kirjoittaessani, mutta editoin usein ilman musiikkia tai eri musiikin kanssa. Tekstiä tulee siis muokattua niin monta kertaa, että "alkuperäinen" yhteys johonkin musiikkikappaleeseen on kyllä historiaa siihen mennessä kun teksti olisi valmis.

    Näen musiikin pikemminkin inspiraation lähteenä, joka auttaa porautumaan tiettyyn tunnelmaan tai tunnetilaan nopeasti, kuin jonkinlaisena tarinan soundtrackina.

    YA:ssa kirjoihin painetut soittolistat ovat kai enemmän käytössä, mutta en itse näe niiden pointtia. Musiikkihan on tietyllä tapaa lukuohje, "näe tämä hahmo tästä näkökulmasta". Minusta tärkeämpää on se, mikä näkyy paperilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Muokkausvaiheessa tekstiä leikataan ja liimataan sen verran paljon, että siinä viimeistään huomaa ylimääräiset ja toisaalta puuttuvat palaset.

      Musiikki on kyllä todella hyvä apu päästä tiettyyn tunnelmaan. Elokuvien soundtrackeillä on minulle valtavan suuri merkitys ja monista leffakappaleista olen saanut ideoita omille jutuille.

      En minäkään ole koskaan kokeillut kuunnella näitä soittolistoja lukiessani. Ihan kuten en osaa kirjoittaa musiikin kanssa, en kyllä osaa lukeakaan...

      Poista
    2. Samaa mieltä Vaarnan kanssa, vaikka tuo aiemmin esitetty kirjailijan ajatus on toki myös mielenkiintoinen.

      Joissakin kässäreissäni mainitaan tietty biisi nimeltä, ja niitä saatan kyllä kuunnella nonstopina kirjoittaessani/editoidessani. Yleensä taustalla pyörii kuitenkin satojen-tuhansien biisien soittolista, joten mikään tietty biisi ei yleensä uppoa tekstiini (uskoisin). Välillä kyllä tulee sellainen fiilis kirjoittaessa/editoidessa, ettei kykene kuuntelemaan mitään.

      Toisaalta olen aina ollut hyvä keskittymään tietyssä mielentilassa, lapsena luin/tein läksyjä aina keittiössä välittämättä siitä, että muu perhe pyöri ympärillä. :D Ja ehkä musiikki (etenkin klassinen) on välillä kirjoittaessa vain tasaista taustahälyä, joka auttaa keskittymään, sulkee muun melun ja häiritsevän hiljaisuuden pois.

      On minullakin kyllä soundtrackejä käsiksille, nimenomaan tunnelmanhakuun.

      Poista
    3. Sergei Lukyanenkon trilogiassa (Nigth Watch ym) päähenkilö Anton kuuntelee tämän tuosta musiikkia napit korvissa ja kirjailija on kirjoittanut tekstin sekaan myös otteita kappaleiden sanoituksista. Kirjan takana mainitaan yhtyeet, joilta hän on musiikkia tarinaansa lainannut. Itse pidi sitä jotenkin puuduttavaa, enkä suoraan sanottuna viitsinyt etsiä lauluja. Kirjailija on kenties itse popitellut kyseessä olevaa musiikkia kirjoittaessaan? Sanoitukset kyllä liikkuvat aina käsillä olevan kohtauksen kehyksissä ja liittyvät jotenkin tapahtumiin.

      Minunkin jutuissani mainitaan toisinaan jokin laulu siellä toinen täällä, mutten ole koskaan suunnitellut varsinaista soundtrackia. Tunnelmanhakuun sellainen olisi kyllä varmasti oiva.

      Poista
  3. Musiikki inspiroi kyllä joskus, mutta varsinkin lyriikallinen musiikki usein häiritsee keskittymistäni kirjoitusvaiheessa. Radio jostain syystä ei niin paljon. o.O

    Mielenkiintoinen tuo kirjailijan ajatus. Vaikka lukija kuuntelisi samaa musiikkia kuin kirjoittaja, ei tämä välttämättä kokisi musiikkia lainkaan samalla tavalla. Entä jos sillä musiikilla onkin merkitystä vain kirjailijalle? Että se "lataa" tekstin - mutta vain kirjailijan mielestä... Tosiaan noita soundtrackeja olen nähnyt kirjoissa. Yleensä en ole välittänyt, koska niissä ei ole ollut musiikkia, josta minä pitäisin. Minun ja kirjailijan musiikkimaku on eronnut liiaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, jopa kirjailijoiden luomia soittolistoja kuunnellessa jokainen tulkitsee musiikin välittämät fiilikset ihan eri tavoin. En itsekään ole jaksanut sellaisia harrastaa. Harvoin musiikkimaut täälläkään kolahtavat yksiin niiden kanssa..

      Poista