23 elokuuta 2012

Bane vs kuunatsit

Oikein sopivasti koko yön satoi vettä yhteen putkeen ja näin aamulla kymmenen aikaankin maisema vielä ui, kun eilen mentiin lupailemaan aamulenkille lähtöä. Kai sen lenkin voi illallakin käydä tekemässä. Näin sääolosuhteiden pakosta. Syksyynhän tässä ollaan kallistumassa ja kiitos siitä, koska haluan unohtaa kesän niin nopeasti kuin mahdollista. On tosin jo tiedossa, ettei talvestakaan tule mitenkään mieltä ylentävä, mutta ei se voi olla ainakaan pahempi kuin tämä kesä on ollut. No, päivä kerrallaan kaikki tuntuu vähän yksinkertaisemmalta. Niin ainakin väitetään. Sieniä voisi vielä käydä hakemassa ja puolukoita pitää lähteä kohta poimimaan.

Viime viikolla käytiin katsomassa The Dark Knight Rises ja taas vähemmän yllättäen tykkäsin eniten siitä pahiksesta eli Banesta. Elokuva kokonaisuudessaaan saa sellaiset keskivertopisteet minulta..3 tähteä viidestä. Arvasin sen pääpahiksen vähän liian aikaisin, mutta pitäisi kai lopettaa leffan aikana mietiskeleminen ja antautua vain kuvien vietäväksi. Ehkä yleinen huono mielialani vaikutti muutenkin leffaelämykseen, joten sanoisin kaikille että oli se silti katsomisen arvoinen elokuva. Ja Bane <3.


Tuosta leffan omasta päänsisäisestä spoilalusta vähän vielä...siitä on tullut huono tapa ainakin itsellä ja pelkään tulevani yhtä kyyniseksi kuin pikkuveikka, joka ei koskaan anna yhdellekään näkemälleen elokuvalle nollaa pistettä enempää (vähemmätkin pisteet ovat mahdollisia, koska käyttöön on otettu jo miinuspisteet). Toisaalta on kiva käyttää järkeään elokuvan kanssa ja siitä saa jotain kiksejäkin kun tajuaa juonen hienoisia piirteitä omaan tahtiinsa, mutta sitten tulee helposti haukuttua käsikirjoittajia, jos loppu aukeaa jo hyvissä ajoin ennen lopputekstejä. Yksi ongelma joka itsellä ainakin on kun katselen Law and Order Special Victim Unitia on se, että pahikset tunnistaa ihan naamakertoimien perusteella. Useimmissa viime aikoina katsomissani jaksoissa pahista on näytellyt jostain muualta tuttu näyttelijä ja jo pelkästään sen perusteella olen tiennyt että tuossa on nyt se rikollinen! Saisivat sarjan tekijät käyttää vain ja ainoastaan suuria tuntemattomuuksia näyttelijöinä.

Toinen viikolla katsottu elokuva on Iron Sky. Nauroin monta kertaa ääneen ja loppujen lopuksi se oli oikein toimiva parodia, mutta taas ei ollut käytetty ihan koko potentiaalia hyväksi! Parhaat kohtaukset liittyivät ison pöydän ääressä käytäviin valtioiden välisiin neuvotteluihin :). Götz Otto oli  tosi hyvä valinta Klaus Adleriksi ja pidin muistakin näyttelijöistä. Siis jos elokuva kertoo kuusta tulevista natseista, eihän se ihan täysi missi voi missään nimessä olla, joten tykkäsin! Tietenkin!




19 elokuuta 2012

Uusia hämähäkkilajeja ja vähän lepakoitakin

Pari helteistä päivää, jotka tänä kesänä ovat olleet todella kortilla, muistuttivat sopivasti siitä kuinka paljon inhoan kuumaa. Meillä käymässä oleva mummikin voivotteli voivottelemasta päästyään ja toivoimme yhteen ääneen syysmyrskyjä saapuvaksi. Tänään onkin sitten satanut vettä :).

Perjantaina saunan jälkeen otin ruotsalaisen päärynäsiiderini mukaan ja kävelin yssikseni tuohon lähimetsään katselemaan lepakoita. Se oli ensimmäinen kerta tänä kesänä, vaikka yleensä olen käynyt siinä joka viikko. Pururadan vieressä on puutarhajätteiden kaatopaikka, johon saa viedä lehtiä ja oksia, ja aukean yllä lentelee aina kahdesta kolmeen lepakkoa. Tarkkaa määrää on vähän paha sanoa, mutta ainakin niitä on ollut siinä kolme yhtä aikaa, joskus varmaan enemmänkin. Ilta oli tosi lämmin, joten liikkeellä oli paljon hyönteisiä. Ensimmäinen lepakko suhahti pääni ylitse jo ennen kuin aukealle ennätinkään. Taivas oli vielä vaalea, joten sitä vasten tummat pienet lepakot näkyivät hyvin. Ne ovat oikeastaan karvaisia yöperhosia, joilla on tissit. Maakaan ei ollut kostea, joten menin alas selälleni. Kun on liikkumatta ja hiljaa, lepakot uskaltavat lentää paljon lähempää ohitse. Eikä todellakaan tarvitse pelätä mahdollisia yhteentörmäyksiä, koska lepakot hahmottavat ympäristönsä paljon tarkemmin kuin me, koska käyttävät tehokasta kaikuluotausta. Kun tutkijat ovat kokeilleet asiaa virittämällä huoneen poikki seinästä seinään ja katosta lattiaan johtavia ohuita lankoja, lepakot ovat taiteilleet sievästi lankojen ohitse niitä edes hipaisematta.

Sitten hämähäkkien ystäville viikolla kiiri mielenkiintoisia uutisia. On löydetty uusia hämähäkkilajeja :). Laosissa sijaitsevasta luolasta löytyi ensimmäinen silmätön jahtihämähäkkien (Sparassidae, huntsmanspiders) heimoon kuuluva hämis. Lue lisää: The First Eyeless Huntsman Spider.

Luolasta löytyi myös viikon toinen uusi hämähäkkilaji, ja samalla kokonaan uusi hämähäkkiheimo!
Tämä uusi hämähäkki löydettiin Oregonissa, Yhdysvalloissa sijaitsevasta luolasta ja nimettiin luolaryöstäjäksi (Trogloraptor). Samalla nimettiin sen edustama uusi heimo: Trogloraptoridae. Otus on noin neljän senttimetrin kokoinen jalkoineen päivineen ja se hengailee luolien katossa. Erikoisista saalistuskynsistä päätellen hämähäkki on tehokas peto, mutta sen tarkempi saalistuskäyttäytyminen on vielä arvoitus. Alkuperäinen Science Dailyn artikkeli: Spider version of Bigfoot.

Trogloraptor. (Credit: Image courtesy of Pensoft Publishers)

06 elokuuta 2012

Hirviöitä ja kuolleita leluja

Vähän kirja-asiaa.

Ostin itselleni lahjaksi viime viikolla Siobhan Dowdin alkuperäisideaan perustuvan, mutta Patrick Nessin kirjoittaman ja Jim Kayn kuvittaman kirjan A Monster Calls. Luin kirjasta sattumalta, koska se voitti tänä vuonna arvostetun lastenkirjallisuuspalkinnon Carnegie-mitalin, ja tilasin sen sitten. Tarinan päähenkilö on Conor O'Malley, jonka äiti on kuolemaisillaan syöpään, ja jonka luokse eräänä yönä ilmestyy hirviö, joka haluaa kertoa hänelle muutaman tarinan. Tarina on hyvin koskettava ja mustavalkoinen kuvitus on hieno, joten kokonaisuus on sekä kaunista katsottavaa, että luettavaa!

Siobhan Dowd and Patrick Ness A Monster Calls
A Monster Calls Illustration
A Monster Calls Illustration

Fantasiakirjojen ohessa kahlaan edelleen dekkarien loputtomassa suossa ja etsin valaistumista kysymykseen mikä tekee rikostarinasta julkaisemisen arvoisen?

Olen parin viime viikon aikana lukenut kaksi dekkaria. Ensimmäinen niistä oli Camilla Läckbergin Kivenhakkaaja.

Olen aiemmin lukenut Läckbergiltä hänen esikoisromaaninsa Jääprinsessa, joka oli hyvä ja jäi sen verran mieleen, että luin mielelläni kirjailijan kolmannen rikosromaanin. Kivenhakkaaja sekoittaa kätevästi nykyistä ja mennyttä, ja tapahtumat sijoittuvat tietenkin edelleen Fjällbackaan. Aivan alussa merestä löytyy hukkunut tyttö ja kun rikoksen tausta alkaa hahmottua, sen juuret vievätkin 1920-luvulle. Tarina oli mielenkiintoinen ja Läckberg kirjoittaa hyvin, joten kaiken kaikkiaan kirja saa minulta hyvät pisteet. Mielestäni kirjassa on omistettu aivan liian monta sivua päähenkilöiden tunne-elämän kuvaamiseen. Se tuo tarinaan tiettyä todenmukaisuutta, mutta ei oikein uppoa minuun. Itse keskityn mieluiten itse rikoksiin, kuin päähenkilön synnytysmasennukseen ja sen sen sellaiseen. Kirja myöskin loppui todella ovelasti siten, että päähenkilön sisar teki jotain rajua ja oletetaan lukijan pakosta etsivän kirjailijan seuraavan romaanin käteensä, jotta saa tietää miten siskon käy. Ei oikein toimi minulla, mutta ovelaa siitä huolimatta.

Toinen dekkari jonka sain eilen luettua oli espanjalaisen Antonio Hillin esikoisromaani Kuolleiden lelujen kesä.
Kuolleiden lelujen kesä
Otava

Kirjailijaa kuvataan Espanjan Stieg Larssoniksi ja kirjan oikeudet myytiin seitsemään maahan jo ennen sen julkaisua. Siksi oli hyvin valitettavaa todeta, että tarina oli ihan tylsä. Päähenkilö on argentiinalainen komissario Hector Salgado, jonka vaimo on jättänyt naisen takia ja jolla on murrosikäinen poika, ja joka on piessyt pahan päiväisesti erään rikollisen. Ensinnäkään päähenkilö ei ole mitenkään kiinnostava. Hänen työparinsa konstaapeli Leire Castro on raskaana ja pohtii asiaa koko kirjan alusta loppuun, ja ehtii välillä vetää kunnon röökit vaikka silti kieltäytyy juomasta alkoholia... (Kaikki polttavat kirjassa kuin korsteenit, mikä sinänsä ei ole kummallista kun kyse on tosiaan Barcelonasta.) Itse rikostarinakaan ei ollut kummoinen, jotenkin kiinnostukseni uupui jo pian, enkä itsekään ollut kiinnostunut selvittämään nuoren miehen yllättävää ikkunasta putoamista, joten en usko lukevani Hillin tulevia kirjoja. En myöskään usko, että vasta kaksi vuorokautta kuolleena ollut ruumis alkaisi haista niin voimakkaasti, että se haisisi asunnosta rappukäytävään asti, en, vaikka Barcelonassa on yli 30 astetta lämmintä kesällä. Joku voi korjata, jos olen täysin väärässä.


Mitä opin: Mainostuksella ja oikeilla suhteilla on silti mahdollista saada kirjansa julkaistua ja kaupiteltua ulkomaille.


04 elokuuta 2012

How to disappear

Tällä viikolla olen oppinut sen, että ihan oikeasti ei voi tietää mitä kohta tapahtuu ja kaikki voi muuttua todella nopeasti, sekä sen, ettei sanomalehtien tai minkään muunkaan median uutisiin voi luottaa juuri ollenkaan.

Tässä vähän jotain mukavaa ankeaa lauantaita piristämään. 

Mioke tekee satumaista taidetta. Kuvista tulee paljon asioita mieleen ja niistä voisi jokaisesti kirjoittaa tarinan. Kuvista on tehty kirja How To Disappear. Aika kiva nimi. Haluaisin kyllä omaksi tämän teoksen.

Mioke art
Mioke monsters
Mioke monsters in water

Katsoin eilen illalla myös lyhyen animaation, josta pidin kovasti. En ole varma älysinkö animaation jujua, mutta ainakin se herätti ajatuksia ja mielestäni sain jostain kiinni. Ei siitä sen enempää, jokainen varmaan saa erilaisia ideoita tämänkin katsoessaan. Yksinkertaisuus on kaunista. The Silence Beneath the Bark by Joanna Lurie.


03 elokuuta 2012

Hämä-hämä-häkki

Nyt on löydetty uusi mahdollinen käyttötarkoitus hämähäkin myrkylle, tarkemmin sanottuna chilentarantulan myrkylle. Minulla on kaksi piskuista lajin edustajaa, joten uutinen kiinnosti jo senkin takia. Myrkyn sisältämästä peptidistä yritetään kehittää lääkettä parantumattomaan Duchennen lihasdystrofiaan. Se on lihasrappeumasairaus joka invalidisoi ja johtaa useimmiten sydänvikoihin. Hiirillä tehdyissä laboratoriokokeissa peptidin todettiin pysäyttävän lihassolujen rappeutumisen ja sairaudesta kärsivien hiirten liikumiskyky parani. Alkuperäinen kirjoitus löytyy täältä.

Hämähäkeistä puheen ollen Daily Telegraphin sivuilla oli ihana kuvagalleria erilaisista hyönteisistä ja hämähäkeistä ja muista ötököistä, jotka osaavat taituroida itsensä lähes näkymättömiksi, kun maastoutuvat niin tehokkaasti ympäristöönsä. Kuvagalleria: Insects and spiders that have mastered the art of disguise

Picture: Science Photo Library / Rex Features 
Picture: Science Photo Library / Rex Features
Tässä kuva omasta Psalmopoeus pulcheristani, joka sekin joskus osaa olla aika huomaamaton.


01 elokuuta 2012

Lahjapaketti

Televisiossa ja uutisissa ei puhuta mistään muusta kuin olympialaisista *plääh*. Olen aiempien olympialaisten aikaan jaksanut katsoa vähän esim. uimahyppyjä tai uinteja, mutta nyt ei voisi vähempää kiinnostaa.

Pikkuveli helli meitä isolla kasalla hupaisia lahjoja (taas kerran). Olemme jo saaneet syötäviä toukkia ja muurahaisia, mutta tällä kertaa paketin mukana tuli skorpioneja! Vähän kävi sääliksi toisaalta, koska satun pitämään rotinkaisista enemmän kun ne ovat elossa, mutta toisaalta en ole kasvissyöjä. Isompi sääli on oikeastaan se, kun sikoja ja lehmiä tapetaan, ja syön niitäkin, joten lupaan että nämä skorpionit syödään joka ikinen, ainakaan ne eivät sillä tavalla mene hukkaan :).

Saimme myös apinoiden poimimaa teetä. Minä juon teetä keskimäärin viisi kuppia päivässä, joten sitä olen jo maistanut ja totesin että hyvää teetä on. Tee tulee Kiinasta, jossa eräässä kylässä koulutetut apinat keräävät sen. Purkin kyljessä vielä vakuutetaan, etteivät apinat tässä työssä kärsi. Työllä on jo tuhatvuotiset perinteetkin. No toivotaan niin :). Lisäksi pari tikkaria, toisessa sisällä mato ja toisessa skorpioni. Tuo mato muuten oli ihan tavallinen jauhomato, joita myydään jokaisessa eläinkaupassa ja joita välillä syöttelen hämähäkeillenikin. Voisin joskus paahtaa niitä uuninpellillä siis. Tikkari muuten maistui vähän tequilalta ja yllätyin miten hyvää se oli!


Kylppäriin saimme näyttävän suihkugeelin, jota en ole vielä raaskinut kokeilla.


..ja saippuaa ja vähän minttupastilleja absinttikeijun hengessä. Tuli mieleen, että pitäisi ihan ostaa pullollinen absinttia. En ole juonut moneen vuoteen. Pahaahan se on ihan pelkiltään, eikä se hyväksi muutu sokerilla ja vedelläkään, mutta siinä on fiilistä kun sekoittelee :).


Hedelmäsorvikin oli paketissa kaiken muun lisäksi, eli oli aika juhlallinen lahjamäärä. Kiitos tästä! Lahjojen saaminen ihan oikeasti yllätyksenä on parasta ikinä. Kokeilimme ruuvata sorvilla jo pari omenaa ja ihan hienoja spiraaleja saatiin aikaiseksi. Laittelen kuvaa myöhemmin. Se on tosi kiva varsinkin silloin jos juhlia järkkää ja vieraita on tulossa. Kaikkia näitä saa tilata iki-ihanasta pulju.netistä!