21 maaliskuuta 2017

Projektin venytystä

Mitä tehdä, kun romaanin valmistuminen vain venyy? Silloin voi vaikka aloittaa sen jatko-osan kirjoittamisen!

Ei paljoa järkeä, mutta niin siinä nyt vain kävi. Sanottavaa henkilöistä ja heidän taustoistaan ja kohtalostaan olikin yhtäkkiä enemmän kuin mahtuu yksien kansien väliin. Niinpä minulla on nyt synopsikset toiselle ja kolmannelle osalle, sekä melkein valmis ensimmäinen luku toiseen osaan.

Saan lohtua siitä, että esikoiskirjailija Erika Vik onnistui tässä, siis trilogian valmiiksi kirjoittamisessa yhteen pötköön. Kauan siihen meni ja monta kirjoituskierrosta, mutta työ kannatti. Olen nyt lukemassa hänen fantasiaromaaniaan Hän sanoi nimekseen Aleia ja toistaiseksi vaikuttaa vallan mainiolta. Jatko-osa ilmestyy ymmärtääkseni jo niinkin pian kuin syksyllä (yksi hyvä puoli siinä, kun on jo valmis trilogia).

Helmikuussa editoin goottinovelliani. Kustannustoimittajan ensimmäiset neuvot ja korjaukset olivat onneksi suhteellisen pieniä, enkä joutunut tekemään mitään suurensuuria muutoksia. Goottiantologiaan pääseminen on piristänyt kirjoittamistani mukavalla tavalla, ja odotan myös innolla sitä, kun pääsen lukemaan kaikki muut kirjaan valitut novellit.

Viime aikoina lukemistani kirjoista haluan nostaa esille muutaman helmen:

Catriona Wardin esikoisromaani Rawblood (nyt myös nimellä The Girl From Rawblood) oli aivan upea lukukokemus.  Mustansynkkä ja lohduton goottitarina toi ansaitusti kirjailijalle August Derleth- palkinnon parhaasta kauhuromaanista viime vuonna. Paras ja kaunein kirja jonka olen lukenut moneen vuoteen.


Anne Leinosen Metsän äiti oli heräteostos, josta en tiennyt etukäteen paljoakaan. Kansikuva kiehtoi heti, ja eri lähteissä tarinaa kuvailtiin maagiseksi realismiksi, reaalifantasiaksi, jopa dekkaritarinaksi. Itsellä romaani melkeimpä solahtaa kauhukategoriaan, koska monessa kohdin tarinaa oli aineksia kunnon painajaisuniin. Luonnonkuvaus oli kaunista, metsä todellakin oli kirjassa elävä ja hengittävä. Kiehtova mytologia ja kansanperinne sekä mielenkiintoisena pysyvä juoni takasivat onnistuneen lukukokemuksen, jota voin suositella muillekin.


Vuodesta 2017 näyttää kehkeytyvän mainio kirjavuosi. Seuraavaksi hankintalistalla Elina Pitkäkankaan Kajo, joka jatkaa ensi kuussa Kuura- trilogiaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti