22 heinäkuuta 2015

Mistä saan toivoa- haaste

Sopivaa keskiviikkoaamun ajanvietettä: Mistä saan toivoa- haaste, jonka bongasin Päiväunien salainen elämä- blogista.

Kirjoittaja: listaa kuusi asiaa, joista saat toivoa silloin kun tuntuu siltä, että kaikki menee pieleen.

(Mietin pieleenmenemistä tässä kirjoittamisen kannalta, mutta seuraavat kuusi asiaa ovat toimineet loistavasti myös elämänpysäyttävissä henkilökohtaisissa katastrofeissa.)

1. Ajattelen niitä hyviä ja myönteisiä asioita, joita minulla on, jotka mahdollistavat kirjoittamisen ja niitä kielteisiä asioita, joita minulla ei ole ja jotka voisivat vaikeuttaa kirjoittamista. Esim. minulla ei ole lapsia. Minulla ei ole aivoja jäytäviä sairauksia. "Vau, asiathan voisivat olla tosi paljon huonomminkin! Ehkäpä voisin kirjoittaa jotain."

2. Hengaan Kössin kanssa. Kissat tuoksuvat hyvältä ja niiden rapsuttelu vähentää stressiä ja laskee verenpainetta. Minä: "Hmmmm jos Kössi hyväksyy minut kaverikseen, en voi olla ihan täysi paska." Kössi: "No ei, et ole ihan paska. On myös mukavaa, kun kirjoitat jotain ja saan lämmitellä takapuoltani läppärin vieressä."


3. Keitän teetä. "Onpa ihme, etten kyllästy teehen, vaikka kittaan sitä joka päivä. Ai niin, en oikeastaan ole kyllästynyt kirjoittamiseenkaan (tai mihinkään muuhunkaan), vaan muistaakseni pidän siitä aika paljon."

4. Hengaan hämähäkkien kanssa. Hämähäkit näyttävät esimerkkiä siinä, että kun antaa ajan kulua, möllöttää, muistaa syödä ja juoda, elämä ihme kyllä jatkuu ja tuo mukanaan uusia ajatuksia ja ideoita. "Yksinkertaista, loistavaa."


5. Menen päikkäreille. Mieluiten Kössin kanssa.

6. Luen. Kirjoitan. Jos en kesken olevia käsikirjoituksia, niin sitten jotain muuta, esim. jotain turhaa blogia. Ajatukseni ovat tuossa tuokiossa aivan jossain muualla, kuin siinä mikä on pielessä. "Mitä jos kirjoittaisin näin ja näin, mikäs olikaan se yksi artikkeli, jonka löysin viime viikolla ja miten se ja se ihminen muotoili sen toisen asian...oho, avaruuszombeja!"

4 kommenttia:

  1. Voi Kössi! Kissat ovat kyllä terapeuttisia. Olen halunnut kissan jo pienen ikuisuuden, mutta vielä saa odotella (allergikko kenties ikuisesti). Toisaalta olen kuullut, että kissat tykkäävät härnätä kirjoittavia omistajiaan tunkemalla syliin ja näppikselle. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, olen saanut korvaamatonta terapiaa lukemattomat kerrat! :) Kössi on oppinut olemaan tunkematta näppäimistön päälle ja se tunkeilee syliin vain aamuisin. Muuten se on varsin hyvätapainen kirjoittajan kaveri ja tosiaan viihtyy nätisti läppärin vierustalla. :D

      Poista
  2. Kissat ovat kyllä terapeuttisia. Minun tuntemani häiriköivät kirjoittamista juurikin yrittämällä tulla loikomaan näppäimistön päälle tms. :D Oma kissani, joka tosin asuu äitini luona, tyytyy enemmän näytön edessä istumiseen. Jokin tietokoneissa on, joka vetää kissoja puoleensa. OT: aika hieno kansi tuossa Kafkan kirjassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat osaa kyllä olla välistä aika törppöjäkin :D. Pahvilaatikot ja tietokoneet ovat parasta maailmankaikkeudessa!

      Ja juu, ihana kansi ihanassa kirjassa <3

      Poista