30 toukokuuta 2015

Toukokuu

Eipä uskoisi, että ylihuomenna alkaa kesäkuu. Vettä tulee kuin aisaa, eikä ulos ole voinut mennä vielä oikeastaan kertaakaan ilman sukkahousuja. Olen ollut laiska blogin päivittäjä. Kaikki vapaat hetket olen mieluiten röhnöttänyt lukemassa tai katsonut Netflixistä kaikenlaista. Löysin Homelandin ja tykästyin. Kolme ensimmäistä tuotantokautta katsottu. Olen myös maalaillut satunnaisesti ja toteuttanut läpällä tehdyn lupaukseni osallistua taidenäyttelyyn. Saakohan sen kirjoittaa ansioluetteloonsa?  Haha!


Huomatkaa Kössin työpanos: tassunjälki leukaluun vasemmalla puolella sai jäädä.
Kössipössi.
Olen lukenut rutkasti enemmän, kuin kirjoittanut tässä kuussa.

Marko Hautalan Kuokkamummo oli hyvä kirja. Se nauratti, pelotti, inhotti ja kiinnosti loppuun asti. Harvinaista. Mainitsemisen arvoista. Kielikin oli paikoin niin hienoa, että luin monta kohtaa useampaan kertaa. Lisää Hautalaa tänne kiitos.

Sivusilmällään hän näki, että lukki oli löytänyt sopivan paikan lampun kuvulla, lopettanut jalkojensa ojentelun. Kuin se olisi antanut periksi sirisevän lampun rauhattomalle valolle ja hyväksynyt, että sen syvempää rauhaa ei olisi.
Toinen löytämäni hyvin kauniilla kielellä kirjoitettu kirja on Emmi Itärannan Teemestarin kirja. Sen lukeminen on vain venähtänyt. Kaikkia muita kirjoja tunkee koko ajan väliin, eikä kirjan tarina oikein ole tempaissut vielä mukaansa, vaikka sen ihastuttavia sanamuotoja ihailenkin.

Taisi olla kuun ainoita aurinkoisia päiviä.

Kävin kissanäyttelyssä voi ihanuus sentään!
Kirjoitusrintamalla "Jää"- käsikirjoituksen editointi etenee hidastakin hitaammin. Työn alla se silti on. Ehdottomasti. Mutta sitten piti mennä innostumaan Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien Urbaanin fantasian antologiasta, johon etsitään tekstejä. Urbaani fantasia on jotenkin kovasti mieleeni ja rupesin rustailemaan monta vuotta vanhaa ideaa, joka tähän asti on ollut pelkkä merkintä muistikirjan sivulla.

Kandin työn eteneminen on sekin ollut hyvin tervaista. Elättelen sellaista kuvitelmaa, että kesälomalla pistäisin hihat heilumaan. Ei kovin uskottavaa, mutta saahan sitä haaveilla.

2 kommenttia:

  1. Kuokkamummo oli kyllä yksi viime syksyn kohokohtia. Ihan täydellinen kauhukirja. :)

    Ai, osallistut urbaanin fantasian kisaan. Onnea projektiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuokka upposi minuunkin :). Hautalan hienovarainen huumori sai hihittelemään ja silti tunnelma oli juuri sellainen mitä kauhulta odotan.

      Juu, ajattelin, että urbaanin fantasian antologia sopisi kesäohjelmaani. Teki vaan mieli ruveta näppäilemään jotain ihan muuta. Katsotaan miten käy!

      Poista