07 huhtikuuta 2015

Kirjoitusprojektien pakoilua: Steampunkia ja psykedeliaa

En ole saanut kirjoitetuksi. Keskeneräiset tarinat pyörivät silti päässä. Tai pyörivät ehkä juurikin siksi, ettei saa kirjoitettua. Muutaman sivun olen editoinut mieleisempään kuosiin, mutta saamattomuuteni käy jo ahdistamaan. Olen miettinyt asiaa, ja luulen, että se johtuu osittain epäonnistumisen pelosta. Vähän sama kun mieleeni tupsahtaa kuva, jonka haluaisin maalata, mutta jo siinä samassa tiedän, etten ikinä saa sitä juuri sellaisena kankaalle. Sitten rupeaa lykkäämään koko maalaamisen aloitusta. Miksi edes yrittää, kun ei kuitenkaan onnistu? Kirjoittamista/ editoimistakin on helpompi siirtää, helpompi pakoilla, kun sitä luulee välillä, että koko homma menee kuitenkin metsikköön, ettei oma visio päädy lopulliseen versioon, vaan se menee matkalla pilalle. Kauhean masentavaa, eikä niin saisi koskaan ajatella. Nyt ainakin tiedostan tämän puolen prosessista, joten toivottavasti onnistun sen nitistämisessä paremmin.

Osittain käsikirjoitukseni on niin vaiheessa myös siksi, että tekemistä pukkaa ovista ja ikkunoista. Suomessakin käväisin. 

Steam Hellsinki oli niin kiva paikka, että sinne aion eksyä uudestaankin. Turun kauppahallissa en vain juopotellut teetä, vaan nassuttelin paistettuja muikkujakin. Tampereen yössä muistin myös pitkästä aikaa, että psyke on maailman parasta musiikkia ah ja oh! Tuli hirveä hinku katsoa taas kaikki Matrixit uudestaan. Putkeen.


'

Steam Hellsingissä vessoistakin löytyy kivoja juttuja.

Ei olisi Matrix muuten sama ilman Juno Reactorin panosta soundtrackilla!


Turun kauppahallin ihanuuksia.
Semipelottavaa seinätaidetta.

4 kommenttia:

  1. Ennen joulua katsottiin kaveriporukalla Matrixit putkeen :) Suosittelen raivaamaan sille kalenterista tilaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt puhut asiaa. Niin se on tehtävä! :)

      Poista
  2. Ah, jokaisen kirjoittajan iänikuinen angsti: "miksei tää oo paperilla yhtään sellainen kuin mun päässä!?" ;)

    Tuo oli kieltämättä minullekin pitkään syy, miksi kässärit eivät edenneet tietyn pisteen ohi. Sitten aloin ajatella asioita toisin. Ideat ovat reikäjuustoa, ne toimivat, koska ne ovat täynnä reikiä ja en koskaan ajattele niiden epäloogisuuksia. Kun lähden purkamaan ajatusta paperille, tarina muuttuu pikku hiljaa järkeväks (tai ainakin järkevämmäksi).

    Lopputulos on erilainen kuin ajattelin, mutta se ei ole huono asia, ellen takerru liiaksi siihen ensimmäiseen ideaan. Muutun itsekin valtavasti yhden kirjoitusprojektin aikana, en siis ole enää sama ihminen, joka uneksi alkuperäisen.

    Viime vuosina olen huomannut, että päästäessäni irti ensimmäisen idean kahleista, kehittyy tarina usein paljon paremmaksi kuin se olikaan. Ensimmäinen idea on epämääräinen luonnos, vasta jatkotyö tekee kuvaan varjostukset, syvyyden ja värit. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon kommentista! On muuten totta, että sitä itsekin muuttuu, kun kirjoittaa. Katselin eilen yhden kaverin maalaamista. Hän oli ollut aikeissa maalata linnun, mutta jossain vaiheessa otuksesta oli muotoutunut skorpioni. Ja hieno sellainen! Ei tosiaan pidä tarrautua liian vahvasti alkuperäiseen raakaideaan, koska voi olla hyväkin jos se muovautuu matkan varrella... Kunpa vain osaisin soveltaa ajatuksen käytäntöön!

      Poista