18 helmikuuta 2015

Tiedän ehkä mitä teen

Kirjoittaminen/ editointi on sujunut etanan vauhtia, koska on ollut niin paljon muuta tekemistä koko ajan. Töitä ja muita menoja, ja tietenkin kandin työn väsäämistä. Ajatukset ovat silti paljon pyörineet tekeillä olevassa "Jää"-käsikirjoituksessa. Sain koelukijoilta aivan loistavia ehdotuksia ja palautetta, joten nyt minulla on sentään suunta tiedossa mihin lähteä projektin kanssa. Luulen tietäväni miltä kässärin on tarkoitus näyttää. On totta, että omalle tekstille tulee umpisokeaksi. Monet ehdotuksista tuntuivat heti niin luontevilta, että ihan ällistyin miksen minä niitä aikaisemmin ollut ajatellut. Käsikirjoituksen pituus on entisestään lyhentynyt ja tulee vielä lyhenemään, koska näen nyt selvemmin mitkä osat ovat turhaakin turhempia, jopa juonelle haitallisia. Tavoitteena olisi saada "Jää" editoitua kevään aikana sellaiseen kuntoon, että sen voisi lähettää taas kustantajalle. Joten jos joku vielä jossain epäröi kannattaako omaa tekstiä lähettää muiden arvioitavaksi, niin KYLLÄ kannattaa.

Tammikuussa luin Finlandiapalkitun Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät. En voi olla mainitsematta kirjaa, koska se oli niin hyvä, humoristinen ja traaginen samaan aikaan. Valtosen tekstiä lukiessani nauroin monesti ääneen, koska hän kuvaa niin valtavan taitavasti suomalaista järjenjuoksua, yliopistoelämää ja päähenkilöiden erehdyksiä. Kirjan loppukin oli juuri sellainen kuin sen piti olla.

Suomalaisille olisi pitänyt puhua kuin lapsille. Heillä ei ollut koskaan mahdollisuuksia vaikuttaa mihinkään, he olivat liian pieniä, liian puolueettomia, heillä ei ollut valinnan varaa, heidän kulttuurinsa nyt vain oli tällainen, heillä oli tätä masennustakin, he eivät ottaneet mihinkään kantaa eikä sitä voinut heiltä vaatiakaan, edes sotarikoksissa tai kansanmurhassa. Muut maat olivat vastuussa teoistaan, Suomi ei. Suomi vain teki mitä oli pakko, yritti selviytyä, luovutti Suomen puolesta sotineet inkeriläiset neuvostovankileireille. Siitä ei tarvinnut eikä voinut kantaa huonoa omaatuntoa, koska asia ei yksinkertaisesti kuulunut suomalaisille. Tietenkään he eivät olisi voineet tehdä mitään toisin eivätkä voisi tämän jälkeenkään, missään asiassa, toisin kuin maailman mahtavimmat.
He eivät tiedä mitä tekevät s. 173


8 kommenttia:

  1. Ulla-Lena Lundbergin Jää on vuoden 2012 Finlandiavoittaja.
    Tsemppiä kirjoittamiselle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tiedän, se on tosi hyvä kirja. Luin viime vuonna ja se jäi kyllä lähtemättömästi mieleen :).

      Poista
  2. Hyvälle kuulostaa kässäröintisuunnitelmasi. Jarruttelu voi tehdä tekstille myös hyvää. Ja tekeekin. Onnea matkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näin on. Kiitos, ajan kanssa tästä vaan näpertämään :).

      Poista
  3. Mukava kuulla, että sinulla on selvät sävelet käsiksen suhteen ja että koit palautteen mielekkääksi. :) Tsemppiä editointiin!

    Minullakin tuo Valtosen romaani odottaa hyllyssä, että tarttuisin siihen. Sain sen joululahjaksi, mutta en ole vielä ehtinyt edes pläräillä sitä. Kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palaute oli ehdottoman mielekästä ja tärkeää! Ajan järjestäminen editoimiseen tuntuu vaan vaikeimmalta tehtävältä..

      Valtosen romaani oli kyllä paras lukemani kirja vähään aikaan, yllätti ihan. Hyvä kun sinulla on se sentään omassa hyllyssä, minun piti taistella kirjaston varauksien kanssa :).

      Poista
  4. Palaute on kyllä mahtavaa, ei sen arvoa osaa etukäteen punnita lainkaan. Erityisen ihanaa on, kun palautteenantaja jaksaa kässärin puutteista huolimatta visioida sille tulevaisuutta ja ehdottaa erilaisia ratkaisuja. Harvoin ne sellaisenaan itselle kolahtavat, mutta niiden ajattelu saa jotain liikahtamaan, kunnes kässäri asettuu sijoilleen.

    Kevät kuulostaa superraskaalta jos aiot kerran työstää kandia ja kässäriä! Supertsempit siihen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä toisten arviot ovat välttämättömiä tekstin kehitykselle. On mahtavaa, että täältä blogimaailmasta voi löytää niin hyviä koelukijoita.

      Kevät on työtä täynnänsä, mutta kyllä se tästä jotenkin kai. :)

      Poista