04 syyskuuta 2014

Tallink Silja Line - Neljäs matkustaja: Lude

Lomat on nyt lopussa. Suomen puolella piti käydä taas pyörimässä akselilla Reisjärvi- Helsinki- Karjaa- Tammisaari. Minulla oli tietsikka mukana, joten sain sopivissa väleissä editoitua Portti- novelliani. Helsingissä pusersin sen vihdoin viimein paperimuotoon ja pulitin kirjaston sedälle kymmenen euroa. Niin paljon maksoi tulostaa lopulliset 30+ liuskaa, vaikka sain alennustakin. Finaalimahdollisuudet ovat aika kaukaiset, mutta sain tarinan valmiiksi joten hyvä minä. 

Karjaalle teimme yhden päivän tehoiskun sukulaisten luo, eikä siellä ollut edelleenkään yhtään mitään muuta nähtävää kuin Raaseporin linnanrauniot, jotka sain esitellä ensimmäistä kertaa puoliskolleni. Siis ne jotka näkyvät oudosti kiemurtelevien naisten ohella Teräsbetonin Orjatar- musiikkivideolla.



Tammisaaressa (Ekenäs) minun annettiin ymmärtää, etten osaa omaa nimeäni, kun olin hakemassa uutta passia.  Olin varannut ajan netissä ja istuin kiltisti odotushuoneessa jo varttia ennen. Minuutit kuluivat vaan ei vuoroa tullut. Meninpä sitten tiskille kysymään asiasta. Poliisiaseman täti väitti kiven kovaa, että kyllä nimeäni oli huudeltu monta kertaa. Hassua, että istuin puoliskoni kanssa paikalla emmekä kumpainenkaan olleet kuulleet mitään sukunimeeni vihjaavaa, vain joitain muita todella epämääräisiä kutsuja. On aina yhtä mukavaa asioida suomenruotsalaisten pääkaupungissa :).

Puoliskon sukulaisten luona Reisjärvellä sain ampua isolla pyssyllä ja tykkäsin siitä niin paljon, että voisin melkein ruveta harrastamaan. Oikeasti. Sako TRG- kiikarikiväärillä paukuttelu ylsi matkan top kolmoseen kevyesti.

Reisjärven maalaisidylliä.


Reisjärven keskustassa sijaitsevasta Ilkan kirjasta kahmaisin itselleni myös James Fenimore Cooperin inkkarikirjat, joihin olin ihan lätkässä ala-asteella. Egyptin pyramidi/faarao/muumio- villityksen jälkeen puhjenneen dinosaurus-villityksen ohella Etelä- ja Pohjois-Amerikan alkuperäisasukas-villitys on muovannut elämääni merkittävästi.

Mukaan tarttui myös pari Yöjuttu-lehteä euron kappale. Näitä kun luki kouluikäisenä puolisalaa niin huh huh. Kovin juttu ikinä. Tuossa 4/1988- numerossa on muuten eräs turkulainen Simo Suntila, joka voitti lukijoiden vampyyrivitsikilpailussa stereotaskuradion. Liekö nykyinen Shimo Suntila, tiedä häntä, mutta hauska homma.


Tallink Siljan hytissä saimme seuraksemme salamatkustajan: marjaluteen. Niin, harmiton marjaludehan se. Se jonka jäljiltä on jokainen joskus laittanut suuhunsa pahanmakuisen vatun. Ei mikään verenimijä, joten pelko pois, laivalla on vieläkin ihan turvallista matkustaa (jos ei sikamaisia ihmisyksilöitä lasketa). Lude kiipeili ikkunalasissa ja ihastui vähäksi aikaa autonavaimiin. Se kiipesi niiden päälle ja hetken tuntui siltä, että se katsoi minuun (pari bacardi breezeriä olin tainnut ottaa, mutta välillämme oli lyhyt yhteys). Olin ihan että "no morjens" ja lude heilutteli tuntosarviaan vastaukseksi. Pesin tyhjän pringles-purkin ja otin kaverin mukaan, kun lähdimme aamulla autokannelle. Se sai lennähtää vapauteen, kun olimme päässeet hyvän matkaa Tukholmasta pois ja pysähdyimme suojaisessa paikassa olevalle huoltoasemalle. Tunteellinen hetki.

Nyt pitäisi jotenkin taas päästä arjen syrjään kiinni. Enkä aio syödä muuta kuin vihanneksia pariin päivään. Sen verran paljon tuli mässättyä tien päällä.

2 kommenttia:

  1. Heh, aivan loistava tuo ludetarinasi! Ehkä teillä tosiaan oli yhteys! Minä näin Sveitsissä isoja etanoita, joille pysähdyin juttelemaan. Meilläkin oli *yhteys* <3 Puoliso tosin piti minua kajahtaneena. XD

    Huvittava myös tuo vampyyrivitsikisa. Ehkä olet tosiaan bongannut kuuluisuuden? ;)

    Ja jee! Kosolti onnea Porttiin! Kiva kun sait tarinan lähetyskuntoon ajoissa. :D :D

    VastaaPoista
  2. Jep, Vakaa uskomukseni on, että ötökkämaailmastakin voi saada kavereita :D Etanat on tosi symppiksiä!

    Onnea sinullekin Porttiin. Olen tosiaan tyytyväinen, että sain pysyttyä tavoitteessani ja osallistuin. Sekin on jo suuri virstanpylväs meikäläiselle!

    VastaaPoista