12 toukokuuta 2014

Jee, me ollaan kaikki pieniä divergenttejä

Divergent on saanut melko hyviä arvosteluja monelta taholta. Kirjaa en ole lukenut, mutta perjantaina ajauduin puoliskoni kanssa leffaversion pariin. Tiesin vain suurin piirtein mitä tiedossa on, eikä elokuvissa mennyt mitään muutakaan elokuvaa, jota olisi voinut edes harkita katsottavaksi. Sali alkoi täyttyä teineistä ja puoliskoni hörisi jo epäluuloisesti. Itse olin ihan odottavalla mielellä, koska pidän nuorten ja lasten leffoista ja arvostan vain hyvää tarinaa ja mielikuvitusta. Divergent oli kuitenkin kauheaa kakkelia. Huolestun itsekin kuivasta kyynisyydestäni, sillä en oikeasti pysty löytämään mitään hyvää tekeleestä.

KAIKKI tapahtumat pystyi arvaamaan vähintään varttia ennen kuin ne ilmestyivät kankaalle. Tiedossa ei ollut yhden yhtä yllätystä koko reilun kahden tunnin rupeamassa! Yhden kerran rupesin kyllä nauramaan. Nähtävästi divergenttiys ei vielä sinällään tee ihmisestä kovin terävää. Ehkä divergenttejäkin on eri tasoisia täysistä retardoista neroihin (jälkimmäisistä ei elokuvassa saatu minkäänlaista todistusaineistoa). Huumoripläjäys oli se, kun eräs divergentti ottaa kuulan otsaansa, koska lähtee huuli pyöreänä ihmettelemään miksi kaikki kävelevät hiljaa ja rivissä.

Kun päähenkilö Tris ihmettelee kuka tai mikä hän on, selitys on kaunis: "Your mind works in a million different ways." Paitsi että kaikkien aivot toimivat miljoonalla eri tavalla. Miljoona on jopa melkoista aliarviointia. Hämähäkin aivot toimivat miljoonalla eri tavalla. Hiiren aivot varmaan jo sadalla miljoonalla. Ihmisellä luku on tähtitieteellinen.

Laki siitä että 16-vuotiaana testataan luonne ja on päätettävä mihin kastiin kuuluu loppuelämänsä, ei voi toimia. Jo se että pitää lukion jälkeen 18-19- vuotiaana tietää mihin lähtee jatko-opiskelemaan, on usein mahdoton tehtävä. Monet tekevät väärän valinnan ja vaihtavat uraansa myöhemmällä iällä. Aivot muuttuvat ja kehittyvät yli parikymppiseksi. Jos valintamahdollisuudet rajoitettaisiin teineillä vielä viiteen eri vaihtoehtoon, eikä jälkeen päin valintaansa saisi enää vaihtaa, tiedossa olisi pelkkiä ongelmia, ei rauhallinen ihanneyhteiskunta. Enkä pääse tästä asiasta yli enkä ympäri, vaikka kuinka annan mielikuvituksen lentää.

Elokuvassa Four ottaa paidan pois ja Trisiltä menee jalat alta upean tatuoinnin takia. Siinähän on esillä kaikki viisi kastia! Kuinka hämmästyttävän kapinallista! Four vaatimattomana poikana selittää asiaa: "I don't want to be just one thing. I can't be. I want to be brave, and I want to be selfless, intelligent, and honest and kind. Well, I'm still working on kind." Onhan tämä todella niin harvinaista filosofointia, ettei kyseessä voi olla muu kuin outo poikkeama! Divergentti!

Ja miksi divergenttejä pidetään uhkana? Miksi Kate Winslet haluaa tappaa heidät? Asiaa ei oikeastaan valoteta elokuvassa ollenkaan. Katsojan pitää vain uskoa, että divergentit uhkaavat vallalla olevaa yhteiskuntajärjestelmää jollain perustavaa laatua olevalla tavalla. Kirjan lukeneet varmaan ovat jutusta paremmin perillä, mutta elokuva ei vakuuttanut tässä(kään) asiassa.


Eikä tarinan yhteiskuntajärjestelmä sitä paitsi näytä toimivan niin valtavan hyvin, vaikka Kate Winslet ja kaikki muut niin väittävät. Kadulla pyörii kastittomia, joilla ei ole mitään paikkaa mihin mennä. Miten he ovat päätyneet kadulle? Saivatko hekin kenkää Uskaliaista, jotka pompottavat jäseniään miten tahtovat? Mikseivät divergentit voisi päätyä samaan ojaan kastittomien kanssa?

Poliisivoimina toimivat Uskaliaat ovat pelkkä äänekäs lauma tatuoituja apinoita. Ei tarvitse olla divergentti, että tajuaa sen. Jos koulutukseen sisältyy erinäisten pelkojen kohtaaminen ja voittaminen simulaatio-ohjelmissa, ja yksi näistä peloista on viattoman ihmisen tappaminen, jonkin täytyy olla pielessä.

No jos elokuvan kohderyhmä oli 12-15- vuotiaat (tai jotain sinne päin), he kaikki varmaan tunsivat ihmeen syvää sielujen harmoniaa divergenttien kanssa. Sekin voi olla kikka sinällään. Leffa oli silti täyttä kakkelia.

2 kommenttia:

  1. Muistan kiinnostuneeni tästä kirjasta sen ilmestymisen aikoihin, mutta montaa arvostelua ei tarvinnut lukea, kun aikalailla kaikki sanomasi pointit tulivat esille. Lajitteluhattudystopia on varmasti mielenkiintoista luettavaa, jossei sen maailmaa pohdi sen syvällisemmin. Tämä on kuitenkin jäänyt itseltä väliin puhtaasti sen vuoksi, että moni arvostamani tyyppi on sanonut, ettei tarvitse vaivautua.

    Kolmannen ilmestyttyä moni innostunut fanikin haukkoi sarjan lyttyyn, ja käsittääkseni outolinnuilla ei ole loppupeleissä mitään järkevää selitystä kaiken taustalla. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei tätä voi kyllä mitenkään suositella. Outolintu oli ihan söpö suomennos hehe. En itse tiennyt millä nimellä ne meni Suomessa.

      Poista