08 huhtikuuta 2014

Turhuuksien turhuudet

Viime viikolla menin kehumaan, että meidän Kössi se on niin fiini kissa, ettei koskaan herätä meitä yöllä (toisin kuin se meidän toinen katti). Toissayönä rymy alkoi en tiedä mihin aikaan, koska käänsin ensin päättäväisesti kylkeä. Kello 3.20 oli laitettava valot päälle, kun kisuli siirtyi remuamaan ihan sängyn viereen. Näin kun Kössi kaappasi lelunsa suuhun ja kolisteli hirmuvauhtia olohuoneeseen. Sillähän on talossa siellä täällä omia lelujemmoja, joista löytyy vanhoja pehmohiiriä ja -rottia, jotka sittemmin tuntuvat ihan uusilta sen mielestä, joten ajattelin että selvä, sillä oli suussa joku niistä vanhoista. Menin perässä ja ajattelin takavarikoida lelun niin saataisiin taas nukkua. Syy epätavalliseen remuunkin selvisi, kun katsoin "lelua" lähempää. Oikea hiiri! Hyvää harjoitusta Kössi on leluarsenaalillaan saanut, koska se oli jo osannut tappaa piskuisen tunkeilijan, vaikka pinttynyt sisäkissa on. Eikä se sitten tietenkään saaliistaan halunnut luopua. Se ylpeys! Tarvittiin neljät kädet ja vähän ryntäilyä, mutta lopulta raato saatiin rikkalapioon ja ulos.

On pitänyt kirjoittaakin, mutten ole oikein jaksanut. Kunhan lueskelin yritelmää, jota taannoin tuumailin Portin novellikisaan. En ole jaksanut selata sitä uudempaa, jonka olisi pitänyt valmistua Novaan. Senkin aika tulee kyllä. Ja sitten on vielä ne romaanikässärit, jotka ovat ikuisessa vaiheessa. Jos rupeaa miettimään liikaa, ahdistuu.

Aamulla myöhästyin bussista ja manasin vähän tavallista korkeampien korkojen järjettömyyttä. Mikä hulluus minut saa ne jalkaani vetämään, vaikka tiedän, että nilkat huutavat armoa vähän ajan päästä?  Turhuutta, turhuutta ja vielä vähän kivuliasta sellaista. Sinkkuelämää- sarja on kuulemma ihan oikeasti edesauttanut nuorten naisten jalkavaivoja ja päätähdet kantavat tästä jopa hieman huonoa omaatuntoa. Itse inhoan kyseistä sarjaa, joten en voi edes sitä syyttää tästä typeryydestä. Vai voinko kuitenkin? Alitajunta on ihmeellinen asia. Olen vähentänyt korkojen käyttöä reimasti, mutta taidan lopulta heivata ne kaikki kirpparille.

Tämän häröpostauksen päätteeksi sopivat viehkeän psykedeeliset magneettiresonanssikuvat banaanin kukista!

Insides Insides




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti