09 huhtikuuta 2014

Juopot kirjailijat

Vi Läser- lehdessä kirjoitettin Olivia Laingin kirjasta The Trip to Echo Spring: Why Writers Drink. Nimestäkin voi päätellä, että tarkastelun alla on joukko alkoholiongelmaisia kirjailijoita mukaan lukien esim. F. Scott Fitzgerald, Tennessee Williams and Ernest Hemingway.


"Kun juon, tunteeni nousevat pintaan ja kaadan ne kaikki kirjoihini. Kun olen selvin päin, tarinani ovat tyhmiä", sanoi kuulemma Fitzgerald, joka aikanaan kunnostautui ravintoloissa ja kaduilla örveltämisessä. Kun vaimo oli kerran heittänyt hänet ulos, huusi kirjailija olevansa yhtä selvä kuin jääkarhu. Fitzgerald myönsi asian kääntöpuolenkin: First you take a drink. Then the drink takes a drink. Then the drink takes you. 

Tennessee Williams kärsi paniikkikohtauksista ja tunsi toisinaan vaipuvansa psykoosiin. Hän yritti helpottaa ikuista tuskaansa hukuttautumalla viinaan ja huumeisiin. Eräässä haastattelussa Williams sanoi melkein kaikkien amerikkalaisten kirjailijoiden olevan alkoholisteja. "O'Neillillä oli hirveän paha alkoholiongelma. Melkein kaikilla amerikkalaisilla kirjailijoilla on, koska kirjoittamiseen liittyy niin suuria paineita."

Vuonna 1983 Williams kuoli yksin hotellisviitissä. Hän tukehtui silmätippapullon korkkiin. Elämänsä aikana hän ehti kirjoittaa paljon novelleja ja näytelmiä. Erään kerran hän kirjoitti tekeillä olevasta käsikirjoituksestaan näin: Luin sen läpi ja se oli niin surkea, että harkitsin vetäytyväni takaisin baariin. Eniten minua huolettaa tekstin elottomuus, keskittymisen puute, sekavuus, aivan kuin kana joka juoksee ympyrää. 

Kyseisestä käsikirjoituksesta tuli näytelmä Kissa kuumalla katolla.

Ei ole epätavallista, että suurimmat kirjailijat ovat valehtelijoita. Suuri osa heidän työstään on valehtelua ja uuden keksimistä. Kun he juovat, he valehtelevat sekä itselleen että tuntemattomille. Jos he vain tietäisivät kaikkien muidenkin kirjailijoiden olevan valehtelijoita, he tuntisivat olonsa ehkä vähän paremmaksi, sanoi John Cheever.

Eivät kaikki kirjailijat onneksi ole alkoholisteja ja narkkareita. Leo Tolstoi vastusti juopumista ja perusti jopa alholin vastaisen yhdistyksen. Jos hän olisi saanut päättää, vodkapullojen etiketteihin olisi painettu pääkallon kuva.

Pari vuotta sitten kuuntelin täällä kirjastossa vieraillutta Leena Lehtolaista, joka sanoi, ettei hänenkään sovi ollenkaan juoda samaan aikaan kun hän kirjoittaa. Jos mietin omaa kirjoitusharrastustani, en saa mitään järkevää aikaiseksi, jos olen alkoholia nauttinut. Pidän nämä kaksi asiaa erillään.

Jäljelle jää se iänvanha kysymys, kumpi tulee ensin: tykkäävätkö luovat ihmiset kännäämisestä enemmän kuin muut vai onko kännääminen oikotie luovuuteen? Williams väitti alkoholismia seuraukseksi. Kirjailija kännää, koska ei jaksa kirjailijuuden tuomia paineita. Fitzgerald kallistui syyn puoleen. Hän ei saanut ajatuksiaan paperille ilman alkoholia. Toisaalta The Trip to Echo Spring- kirjassa esiintyvillä kirjailijoilla oli kaikilla taustallaan jonkinlaisia tragedioita. Alkoholi oli joskus pakokeino todellisuudesta.

Syitä löytyy aina puoleen ja toiseen ja eivätkö juuri alkoholistit ole tunnettuja siitä, että vastuu siirretään aina jollekulle muulle kuin itselle? Jokaisen kirjoittajan on itse huolehdittava alkoholinkäytöstään. On ikävää, että tietty ihmisryhmä on tunnettu juopottelusta (olisi kiva tietää oikeita tilastoja), vaikka päihdeongelmia on kyllä joka alalla.

Ehkä tämän postauksen otsikko pitäisi olla muodossa Kirjoittavat juopot.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti