16 maaliskuuta 2014

Kaksi viikkoa...

Voimat ovat palailleet viikon aikana. Olen kävellyt vähän, mutten uskalla vielä juosta, vaikka kauniin sään puolesta tekisi mieli. Toissayönä tuli lunta, mutta onneksi siitä on jäljellä vain ohutta, valkoista harsoa varjokohdissa. Siemeniäkin istuttelin viilipurkkeihin, joten lasken, että on kevät.

Mukavana yllätyksenä voitin puoliskolleni laskettelusukset! Voitan hänelle lähes tulkoon joka vuosi jotain, koska pysähdyn aina raapustamaan hänen nimensä ja puhelinnumeronsa kauppojen erilaisiin mainosarvontoihin. Sitten kirjailen perään vielä jonkun nolon syyn miksi hänen pitäisi voittaa, ruotsiksi. Kun puhelu viikolla tuli oudosta numerosta ja puoliskoni tarkisti soittajan ja huomasi sen olevan kaupungissa oleva ruokakauppa, arvasi hän taas joutuvansa hakemaan jotain tavaraa. Heh heh. Nuorempanakin kirjoittelin lappuja ja lippuja vuoroon äidin, isän tai veljen nimellä. Siispä saimme kirjoja, digitaalisia valokuvakehyksiä, leffalippuja, pelejä, luistimia, reppuja ym. muuta ja kerran risteilyn. Eikä tämä todellakaan johdu mistään onnesta. Ei, olen vaan niin pöljä, että jaksan pysähtyä kirjoittamaan lappuja. Ja haen kassalta kynän lainaan, jos joku on sen arvontapaikalta kähveltänyt! Kynän uupuessa voiton mahdollisuus kasvaa, koska harvempi osallistuu...

Nova-novelli on täysin vaiheessa. Tuijotin vähän aikaa tekstitiedostoa. Luin sen läpi, enkä saanut mitään päästäni ulos. Olisi kiva luottaa hyvään tarinaan. mutta tällä hetkellä ei edes tunnu siltä. Jostain syystä (näin käy aina, kun on projekti jota oikeasti pitäisi työstää) olen paljon mieluummin lueskellut tarinoistani sitä ihan ensimmäistä, MM:ää (fantasiahässäkkä, jossa jahdataan mystistä sarjamurhaajaa). 3-4 vuoden takaisen tekstin kömpelyys on kivuliaan ilmeistä, mutta toisaalta olen iloinen siitä, että nuo kömpelyydet nykyään ylipäätään ottavat silmään. Otaksun sen johtuvan siitä, että olen tullut ainakin vähän taitavammaksi, kehittynyt.

Kyllä tässä pitää silti opetella keskittymään yhteen asiaan. Olen itseeni pettynyt, jos en saa osallistuttua novaan, koska sen asetin itselleni tavoitteeksi. Kaksi viikkoa aikaa...


3 kommenttia:

  1. Tsemppiä vaan kirjoituspuuhiin. Lue jokin novelli...jospa se kirjoitus aukeaisi sillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea, saattaa toimia!

      Poista
  2. En ole tainnut voittaa ikinä mitään arpajaisjuttuja, mutta toisaalta en jaksa rustata nimeäni kauhean usein. Ei siis onnea vaan todennäköisyyttä. :)

    Vanhan novellin parantaminen voi olla helpompi juttu kuin kokonaan uuden kirjoittaminen. Työstin viime viikolla vanhempaa, jota olin pitänyt ihan hyvänä, mutta loppupeleissä pelkkä kielen hiominen vei aikaa. Piti miettiä sanavalintoja, lauseiden rytmiä jne. Omani oli vain puoli vuotta vanha, mutta aika on tarpeellinen, jotta tekstin näkee riittävän selkeästi.

    Suosittelen kans muiden novellien lukemista. Lueskelin viikonloppuna uuskummanovelleja, ja olin tosi yllättänyt siitä, miten erilaisia ne olivat aikaisempiin lukemiini novelleihin. Sain rutkasti uusia ideoita. :D

    VastaaPoista