28 joulukuuta 2013

Vuosi vaihtumassa

Tällä viikolla olen nauttinut siitä, että olen saanut olla vapaalla ja herätä aamulla ilman herätystä. Olen siten herännyt omia aikojani kymmenen maissa ja mennyt nukkumaan vasta puolen yön jälkeen (vaikka juuri luin lehdestä, että iltavirkut kuolevat nuorempina ja sairastuvat aamuvirkkuja useammin. Uskon, että tähän vaikuttanee yhteiskunnan yleinen rytmitys: iltavirkkujen on silti noustava ylös aikaisin, vaikka kuinka väsyttäisi ja kroppa rasittuu. Eli riskitekijä ei olisikaan itse iltakukkuilu?)

Mitään sen ihmeellisempää viikossa ei ole ollutkaan, ihan kahdestaan ollaan vietetty aikaa, tehty omaa pitsaa ja muuta hyvää ruokaa ja käyty kävelyillä. Kaupoillekaan ei jaksettu lähteä. Niitä välttelin jo kauan aikaa ennen pyhiäkin. Tuntuu uskomattomalta, että ihmiset oikeasti ostavat lahjoja ennen joulua, kun ne samat kamat saisi puoleen hintaan jos odottaisi kaksi päivää. Me saimme kiukaan lahjaksi appiukolta kuukausi sitten. Vanha kun on menettänyt tehojaan tasaiseen tahtiin. Me taas suunnittelemme uuden, kunnollisen polkupyörän ostamista appiukolle, kunhan vuosi vaihtuu.

imgur
Olen ehtinyt lukeakin. Kaj Korkea-Ahon Tummempaa tuolla puolen säilytti mielenkiintoni aika vireänä loppumetreille asti, mutta silti kirjasta jäi jotenkin mitäänsanomaton maku suuhun. Tekstiä olisi voinut mielestäni karsia kovalla kädellä, mutta toisaalta muutamat henkilöistä olivat kyllä kiinnostavia ja heitä seurasi mielellään. Joissakin kohdin olin aistivinani, että teos on alunperin kirjoitettu ruotsiksi. Suomennos oli jotenkin outo muutamassa kohtaa. Tai sitten ihan itse vain kuvittelin jutun. Olen ollut muutenkin kriittinen viime aikoina montaa lukemaani kirjaa kohtaan. Olen myös antanut itselleni luvan jättää kirja kesken, jos sen lukeminen ei yksinkertaisesti maistu. Näin kävi Riikka Pulkkisen Vieraan kanssa.

Aloin lukea Rudyard Kiplingin Kimiä, klassikkoa joka on maannut hyllyssä jo useamman vuoden koskematta. Tähän asti olen pitänyt siitä kovasti. Olen eläytynyt tekstiin ja puikkinut päähenkilöiden mukana Intian väenpaljouden keskellä.

Kirjoittanut en ole ollenkaan, mutta mielessä on pyörinyt nanowrimossa kirjoittamani klöntti, jota vähän tekisi mieli jo lähteä tuunailemaan. Tai siis jatkamaan se ensin loppuun asti.

Elokuviin on tarkoitus mennä lähipäivinä katsomaan Hobitti 2. Katsoin ensimmäisen Hobitin tällä viikolla uudestaan. Kirjan lukemisesta siitäkin on vähän liian kauan...melkein kaksikymmentä vuotta (voi hirvitys!)? Tämän vuoden paras leffa oli ehdottomasti Gravity, Sandra Bullockia ja soundtrackia myöten. Oblivion yllätti sekin myönteisesti ja Elysium oli aivan katsottava pätkä, eli scifin puolelle ollaan taas vahvasti kallellaan.


Vuosi on mennyt niin nopeaan, että ei ole oikein perässä meinannut pysyä. Vettä sataa ja on harmaata ja hyvin epätalvista ja lämmintä. Meinasin saada pienen inspiraation ja lähteä juoksulenkille, kun ilma vähän kirkastui, mutta huomasin unohtaneeni lenkkarit kuntosalille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti