29 marraskuuta 2013

50 020

Sain kuin sainkin puristettua 50 000 sanaa ja vielä pari päälle! Tuntuu aika hyvältä, koska en oikein itseeni tässä asiassa uskonut. Ensimmäinen viikko meni hyvin, toisena kaikki tuntui jotenkin lässähtävän ja olin sen jälkeen KOKO ajan tavoitteessa jäljessä. Viikonloppuna otin tohinalla kiinni ja sain sen verran lisää puhtia, että tänään se sitten tapahtui, sain sanamäärän täyteen.


Tarinahan ei tullut vielä päätökseen, mutta liuskoja kertyi yhteensä 169. Lukuja ja kappaleita nyt pitää muutella vielä monta kertaa, mutta luku antaa itselle käsityksen siitä, että tässä on jotain saatu kuitenkin aikaan. Skut on ihan hyvä projekti ja tällä kertaa uskon sen kahteen päähenkilöön. Yleensä kirjoittamani henkilöt ovat olleet aina jotenkin paperisia ja surkeita, mutta nyt tuntuu että tässä on jotain ihan hyvää meneillään.

Ennen nanowrimoon ryhtymistä eniten arvelutti se, voisiko tällaisessa kiireessä syntyä mitään käyttökelpoista materiaalia. Kirjoittaisinko vain 50 000 sanaa kuraa, jonka jossain vaiheessa siirtäisin kaikessa hiljaisuudessa roskakoriin?

Kirjailija Rainbow Rowell kirjoitti hyvän kannustuspuheen, jossa sanoi itsekin yllättyneensä, että hänen nanowrimon aikana kirjoittamansa 50 000 sanaa jäivät jäljelle, hän pystyi oikeasti käyttämään niitä. Minustakin tuntuu, että olen kirjoittanut lukuja ja kappaleita, joista on ihan hyvä lähteä eteenpäin. Editoiminen vie tietysti aikaa ja ihan ensin pitää vielä kirjoittaa koko juttu loppuun, mutta olen todella iloinen, että uskalsin kokeilla nanowrimoa. Muuten olisin Skutin kanssa vieläkin ihan alkutekijöissä, sormi suussa ja ihmeissään. Nyt on jo iso kasa sanoja, tarina on saanut uutta muotoa ja tiedän mihin päin se on menossa. Enkä ole edes yhtään kyllästynyt siihen! Päinvastoin olen siitä jopa innoissani.

1 kommentti:

  1. Myöhäiset onnittelut! Olet saanut päätökseen ison urakan! Nyt saa nauttia elämästä hetken. :D

    VastaaPoista