13 lokakuuta 2013

Ruskaa ja oopperaa

Ruska on kauneimmillaan. Värit ovat luonnossa niin mahtavat, että minun on alkanut tehdä mieli piirtää ja maalata. En ole harrastanut sellaista ainakaan kymmeneen vuoteen, vaikka kerran olin siitä hyvinkin kiinnostunut. Aika vain ei tahdo riittää kaikkeen mitä haluaisi tehdä. Olen jo siitä tyytyväinen, kun löydän hetkiä kirjoittamiseen ja lukemiseen.

Viikko sitten olin yksikseni oopperassa. (Yksin elokuviin ja konsertteihin meneminen on ihan parasta. Saa istua rötköttää leveästi takarivissä, eikä tarvitse miettiä mitä vieressä istuva kaveri tykkää. Väliajalla saa nauttia viinilasillisen ja kyräillä muuta yleisöä ilman, että pitää jutustella kenenkään kanssa.) Katselin New Yorkin Metropolitanista suorana lähetyksenä lähetettävän Tsaikovskin Jevgeni Oneginin. Hienoutta! Tulin miettineeksi, että ooppera on ihmiskuntaa kauneimmillaan. Eri maista, eri kieltä puhuvat ihmiset yhdistävät voimansa ja aikaansaavat jotain aivan upeaa. Marissa Mehrin oopperamaailmaan sijoittuva esikoisteos Veristen varjojen ooppera on lukulistallani. Yritän löytää kirjan jotain kautta jostain.

Yevgeni Onegin Metropolitan Live Opera

Olen muovannut dekkariani pikkuhiljaa, lukenut lukuja uudestaan ja poistanut hölmöjä täytesanoja ja vanhan toistoa. Olen yrittänyt lukea tarinaa ulkopuolisen näkökulmasta ja välttää lukijan aliarvioimista. Kaikkea ei todellakaan pidä vääntää ratakiskosta. Monia juttuja pitää jättää lukijan löydettäväksi. Yhden uuden luvunkin kirjoitin. Sivuja on nyt 296. Määrä tulee vielä muuttumaan. Ihmeen paljon olen löytänyt kärsivällisyyttä vanhan lukemiseen ja sorkkimiseen. Oikeastaan sormet ovat alkaneet syyhytä takaisin M&M:n pariin, johon en ole koskenut tikullakaan tosi pitkään aikaan, ja joka kuitenkin on se ihan ensimmäinen projektini.

Tällaisen ihanan ihmetyksen nostin kadulta sivuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti