23 syyskuuta 2013

Me kuollaan kaikki

En saanut viikonloppuna kirjoitettua mitään omiin projekteihini liittyvää, enkä ole jaksanut lukeakaan mitään muutamaan päivään. Lauantaina ajelin Hallstavikiin ja haastattelin siellä asuvaa taidemaalaria. Siitä kirjoitin lehtijutun.

Sunnuntaiaamuna saimme järkyttäviä uutisia, kun kaverini soitti ja kertoi tätinsä kuolleen rajussa tulipalossa. Tätä tätiä en juurikaan tuntenut, vaikka hän tässä samalla kylällä asui, mutta palossa meni myös hänen aviomiehensä isä, jonka tunsimme oikein hyvin. Ihan noin vain yllättäen. Ei sitä oikein tajuakaan vielä. Aviomies ei ollut talossa palon syttyessä, mutta häneltä meni siis kerralla vaimo ja isä ja koko omaisuus. Talo oli palanut ihan maan tasalle. En ole halunnut käydä katsomassa, vaikka moni muu oli jo uteliaisuuttaan käynyt paikalla pyörimässä. Kuolema vetää aina yleisöä.

Aika saamattomat ja synkät tunnelmat tällä hetkellä. Melkein kaikki illat ovat menneet elokuvia tuijotellessa. Katsoin mm. dokumentin Chasing Ice, joka oli vaikuttavaa, mutta samalla äärimmäisen lannistavaa katsottavaa. Iänkaikkisen vanhat jäätiköt sulavat silmissä.


Niin, ja Madagaskarin ai-ait ovat kuolemassa sukupuuttoon. Osittain siksi, että paikalliset uskovat ai-ain pitkän keskisormen merkitsevän ennenaikaista kuolemaa sille, jota sormi osoittaa. Siksi kaikkein fiksuinta mitä voi tehdä, on tappaa ai-ai välittömästi, kun sen näkee, ja ripustaa raato puuhun roikkumaan.

@wired.com / Ed Louis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti