12 syyskuuta 2013

Hiljainen vallankumous

Kauneus ja terveys- lehdessä oli kirjoitus introverteista, sekä pieni kysymystesti, jolla saattoi testata onko itse sellainen. En muuta tulosta testistä odottanutkaan, kuin että olen selvä introvertti. Olen aina ollut ja tulen olemaan. Testi löytyy myös kirjailija Susan Cainin sivulta. (Kyllä, myönnän etten aina halua vastata puhelimeen, kun se soi.)

Susan Cain on kirjoittanut kirjan kokemuksistaan introverttina. Quiet: The Power of Introverts in a World That Can't Stop Talking on bestseller ja on nyt minunkin lukulistallani. Kirjailija pohtii sitä miksi tässä ekstroverttien maailmassa tarvitaan meitä introvertteja. Introverteilla on monia vahvuuksia, mutta valitettavasti heitä syyllistetään siitä, etteivät he ole puheliaita ja ulospäinsuuntautuneita. Heitä pidetään myös ujoina ja saamattomina, mikä ei useinkaan pidä paikkaansa. Cain toivoo myös, että introvertit lapset saisivat toteuttaa itseään tavoilla, jotka sopivat heille, että heitä pidettäisiin yhtä lahjakkaina kuin ekstroverttejä sisaruksiaan ja luokkakavereitaan.



Kun pari viikkoa sitten haastattelin erästä taiteilijaa sanomalehtijuttuani varten, tulimme puhuneeksi aamu- ja iltaunisuudesta. On jännä miten aamu-unisia ihmisiä syyllistetään edelleen, vaikka vuorokausirytmi on meillä kaikilla hieman erilainen ja on kirjoitettu osaltaan jo perimäämme. Kaikkien pitäisi sulloutua samaan muottiin. Kuudelta heräämistä pidetään hienona. Kaikkien pitäisi jaksaa nousta ylös sian pieraisun aikaan ja haukotella ensimmäisen kerran viimeistään iltayhdeksältä.

Sama se on introverteilla. Jos on aamu-uninen introvertti, kuten allekirjoittanut, on se lienee kaikista epätoivottavin yhdistelmä.  Jo lapsena olisi pitänyt jaksaa olla koko ajan tosi sosiaalinen ja leikkiä aina muitten kanssa. Suomessakin pitäisi siis mieluiten olla ekstrovertti, vaikka olemmekin tunnettuja juroudesta ja pimeistä talvista. Minulla vanhemmat ovat vahvasti introverttiyteen kallellaan, joten olen saanut heiltä paljon ymmärrystä. Meillä luettiin paljon ja kun en yhtään kiinnostunut minulle poimituista kaveriehdokkaista, ei asiasta huolestuttu ylenmäärin. Oli minulla yksi hyvä kaveri, myöhemmin toinenkin. Enkä ole koskaan pitänyt itseäni ujona. Olen vain äärimmäisen huono small talkissa. Olen yksinkertaisesti sitä mieltä, etten jaksa enkä halua puhua, jos minulla ei ole mitään järkevää sanottavaa. Ei siitä ole kauaa kun sain kuulla asiasta. Annan kuulemma itsestäni kylmän vaikutelman. Tämä siitäkin huolimatta, etten todellakaan ole töykeä tai totinen ihminen.

Susan Cain on laatinut kuudentoista kohdan manifestin, joka muistuttaa siitä, että introverttejä tulisi pitää arvossa, eikä kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Tässä muutama poiminto listasta.

  • There’s a word for “people who are in their heads too much”: thinkers.
  • Our culture rightly admires risk-takers, but we need our “heed-takers” more than ever.
  • Solitude is a catalyst for innovation.
  • The next generation of quiet kids can and should be raised to know their own strength.
  • Sometimes it helps to be a pretend-extrovert. There’s always time to be quiet later.
  • But in the long run, staying true to your temperament is the key to finding work you love and work that matters.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti