24 elokuuta 2013

Sankarit (raapale)


Miehet näyttivät ihan pojilta maatessaan paareilla. Heitä tuotiin sisään kymmenittäin. He juttelivat ja naureskelivat niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Muistin sen, mitä kaikille hoitajille oli kerrottu hetkeä aiemmin. Se olisi vain väliaikaista. Piti pysyä rauhallisena, varautua tulevaan. Ei saanut näyttää kauhua, joka väreili ihon alla. He olivat sankareita. He olivat antaneet elämänsä meidän puolestamme, vaikkeivät he itse tienneet sitä vielä. Oireet alkaisivat parin tunnin kuluttua. Päänsärky ja pahoinvointi tulisivat heille yllätyksenä. Oksentaminen pelottaisi enemmän. He tietäisivät jonkin olevan pielessä. Sisäelimet olivat jo kuolleet. Iho alkaisi irrota vasta myöhemmin. Säteily oli jo tappanut heidät kaikki. En voinut muuta kuin odottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti