27 elokuuta 2013

Miten sontiaiset yrittivät pelastaa maailman ja me estimme niitä.

Geotrupidae-heimoon eli sittiäisiin kuuluvista kovakuoriaista joillekin voi tulla mieleen muinaisten egyptiläisten palvoma auringonjumala Khepri. Kaikki ovat varmaan nähneet ainakin kuvia sittiäisistä, jotka pyörittelevät edellään pientä lantapalloa. Egyptiläisten mielestä se oli sopiva viittaus taivaankannen yli pyörivään aurinkoon.


Sittiäisten latinan kielinen nimi Geotrupidae tulee sanoista maa ja porata. Useat heimoon kuuluvat lajit kaivavat koloja maahan, toiset hyödyntävät eläinten lantaa. Sittisontiainen eli viralliselta nimeltään isosittiäinen etsii keväällä kumppaninsa kanssa sopivan lantakasan. Sitten pariskunta kaivaa sen alle jopa puolen metrin syvyisen onkalon. Naaras jatkaa työtä kaivamalla erillisiä sivuonkaloita, joihin se tuo lantaa ja munii munansa. Onkalot tukitaan lisäksi lannalla ja siitä riittää munista kuoriutuville toukille ravintoa noin vuoden ajaksi.

Metsässä isosittiäisiä näkee aika usein. Joskus poimin yhden kämmenelleni, vaikka tiedänkin mihin se on sievät jalkansa työntänyt. Musta panssari hohtaa sinisen sävyissä ja on vastustamattoman kaunis. Kuoriainen jähmettyy ja jaksaa esittää kuollutta yllättävän kauan. Useimmiten sontiaisen kärsivällisyys voittaa omani ja lasken sen takaisin polun varteen.

Helsingin sanomissa oli kirjoitus lantakuoriaisista tehdystä tutkimuksesta. Nyt on selvää näyttöä siitä, että lantiaisilla on oma tärkeä paikkansa maailmankaikkeudessa (vaikken ymmärrä miksi sitä kukaan olisi koskaan epäillytkään?).

Tutkimuksessa todettiin, että sittiäistä pienikokoisempi lantiainen puhkoo ja porailee lantapaakkuihin reikiä, mikä auttaa ilman vaihtumista paakun sisällä. Tämä puolestaan vähentää syntyviä metaanipäästöjä. Metaani on hiilidioksidia huomattavasti tehokkaampi kasvihuonekaasu ja edesauttaa ilmaston lämpenemistä, joten pieni lantiainen taistelee puolestamme ilmastonmuutosta vastaan.

Sittiäisten työtä halutaan tutkia seuraavaksi ja niidenkin työpanos osoittautuu varmasti arvokkaaksi.

Ikävä kyllä kirjoitus päättyy masentavaan muistutukseen siitä, että maatalouden nopean rakennemuutoksen vuoksi lantakuoriaisten elintila on vähentynyt ja niiden muodostamat yhdyskunnat ovat pirstoutuneet erillisiksi saarekkeiksi. Tämä lisää huomattavasti sukupuuton riskiä.

Carl Farmer/nature-diary.co.uk
On helppo nauraa egyptiläisille, joiden parhaat lääkärit käyttivät hoitoja, jotka tappoivat potilaan varmemmin kuin itse sairaus, joita he yrittivät parantaa, ja jotka palvoivat lantaa pyörittäviä hyönteisiä jumalina. Me tiedämme bakteereista ja viruksista. Me tiedämme hyvin, että maa kiertää aurinkoa ja sen takia aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Me tiedämme paljon enemmän kuin egyptiläiset. Meillä on tiede, joka ottaa valtavia edistysaskelia joka päivä. Tiedosta ei ole puutetta ja se tieto todistaa meille häkellyttävän yksityiskohtaisesti miten monin eri tavoin toimimme väärin ja tuhoamme kotiamme. Silti jatkamme samaa rataa seurauksista välittämättä (ja tiede kertoo meille ne seurauksetkin pelottavan yksityiskohtaisesti).

Egyptiläiset nauraisivat meille, jos olisivat näkemässä. Tai itkisivät.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti