08 helmikuuta 2013

Mustelmia

Viikon kohokohtia olivat seikkailukierros Alborgenissa, Gävlessä, elämäni ensimmäinen moottorikelkkaretki historiallisen Åmotsbrukin maisemissa ja jokseenkin onnistunut työhaastattelu.

Alborgen sijaitsee Gävlen ja Valbon välillä. Se on vanha kivikartano, jossa on erilaisia ratoja, jotka muodostuvat erillisistä huoneista, joissa kussakin pitää ratkaista erilaisia tehtäviä (vrt. Seikkailujen linnake, paitsi että tehtävät ovat vähän vähemmän vaativia). Jokaisessa joukkueessa on oltava vähintään kolme henkilöä, koska useimmat tehtävät vaativat ryhmäpeliä. Joissakin tehtävissä pelaajilta vaaditaan hyvää tähtäämistä, nopeita refleksejä, sekä hyviä näppivoimia. Pitää heittää palloja, muistaa erilaisia kuvia ja numeroita, matkia eläinten ääniä, kiipeillä seinällä (josta ei kyllä tullut yhtään mitään) ja erilaisten esteiden ylitse, etsiä pallomerestä nappeja ja mönkiä narulabyrintin läpi ja vaikka mitä muuta.

Yhden huoneen nimi oli Mission impossible, ja siinä esimerkiksi piti kiivetä tikkailla katon rajassa menevään suureen metalliputkeen, jossa joukkueen piti heti hajaantua eri asemiin. Minun piti löytää pieni silmä, josta näen alhaalla olevaan huoneeseen ja sen lattiassa olevan ison "shakkilaudan" ja kytätä siinä kahden muun joukkuekaverin merkkiä. Kun he vihdoin ratkaisivat omat tehtävänsä, shakkilaudan päälle ilmestyi punaiset laserit ja minun piti muistaa ulkoa mihin kahdeksaan ruutuun laserpisteet osuivat! Sitten piti kiireesti kiivetä alas huoneeseen ja asettua seisomaan oikeille ruuduille. Ihme kyllä muistin ruudut ja pääsimme tehtävän läpi. Kolmen tunnin kierros lauantaina maksoi 190 kr/nuppi ja aika meni ihan älyttömän nopeasti! Emme millään ehtineet kokeilla kaikkia ratoja. Polveni ovat ihan mustelmilla kaikesta konttaamisesta ja kiipeilystä, mutta lähden ihan milloin vaan uudestaan :).

Moottorikelkkaretki oli tosi kiva ja sain itsekin ajaa kelkkaa, kun oltiin turvallisella ja tasaisella suoralla. Päivä oli ihanan kylmä ja aurinkoinen.

Työhaastattelussa olin eilen ja jännitin sitä tietenkin koko edellisen päivän ja yön, ja taas kerran ihan turhaan. Menin paikalle, kättelin henkilöä, enkä sanonut yhtään mitään, kun hän jo sanoo hymyillen, että uskoo homman toimivan tosi hyvin ja että voin aloittaa maanantaina. Eikä kyseessä ole sen suurempi virka kuin yhden suomen tunnin pitäminen viikossa. Pääsen opettamaan kolmea lukiolaista, joilla on joko toinen vanhemmista suomalainen tai jotain muita kytköksiä Suomen suuntaan, ja jotka haluavat oppia kieltä vähän enemmän. Jos ryhmä olisi ollut yhtään suurempi, en olisi hakenut paikkaa. Nytkin jännittää ihan mukavasti, mutta saanpahan kokemusta.

Melodifestival eli Ruotsin kansalliset euroviisukarsinnatkin pörähtivät käyntiin viime lauantaina ja niitä katsellaan taas huomenna. Finaalihan on tänä vuonna Ruotsissa, joten tänä vuonna tiedossa on vielä tavallistakin suurempi sirkus.

Viime viikolla toinen jatkoon päässeistä oli Yohio kappaleella Heartbreak Hotel. Hän on vasta 17-vuotias, Ruotsin Sundsvallissa syntynyt poika, mutta ehtinyt luoda jo uraa Japanissa. Hän osaa kuulemma japania ja kirjoittaa jopa japaninkielistä blogiakin. Androgyynisyyttä ihaileva Visual Kei- tyyli jakaa mielipiteitä, mutta itse pidin kokonaisuudesta ja uskon että Yohio pääsee vielä pitkälle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti