22 helmikuuta 2013

Gevalia

On taasen perjantai ja hyvä niin. En ole järjestänyt itselleni mitään pakollista tekemistä ja sain pitkästä aikaa nukkua niin pitkään kuin halusin. Tarkoitus olisi lähteä käymään Uppsalassa ja minä saan ajaa. Olen ajellut nyt joka päivä ja homma alkaa tuntua koko ajan varmemmalta. Inssiin aion sovittaa itseni maalis-huhtikuussa, joten toivottavasti ajokortti on lompakossa ennen kesää!

Viime viikolla pääsin opintoretkelle Gevalian kahvitehtaalle. Tehdas on Gävlessä (tietovisavinkki: nimi Gevalia tarkoittaa Gävleä latinan kielellä) ja siellä valmistetaan kaikki Gevalian kahvit, Suomeen, Ruotsiin ja muualle päin maailmaa. Vaikken itse juo kahvia ollenkaan, jouduin puolipakosta ja kohteliaisuuden tunnosta maistamaan pari siemausta Gevalian tummaksi paahdettua kahvia. Oli tosi pahaa, niin kuin kaikki muukin kahvi minun mielestäni, mutta itse opintoretki oli tosi kiinnostava ja hauska.

Näimme muun muassa mitä kaikkea roinaa kahvipapujen seassa tehtaalle saapuu. Huomioni kiinnittivät tietenkin ensimmäisenä mahtavan kokoiset hyönteiset (jos näin isot rotinkaiset pystytään seulomaan pois papujen seasta, pienemmät luultavasti jäävät kahvin sekaan?). Pavut menevät myös suurten magneettien ohitse, jotka poimivat lastista silmälaseja, koruja ja muita mukaan joutuneita metalliesineitä. Kerran tehtaan työntekijät olivat löytäneet riekaleiksi repeytyneet farkut ja muita vaatteita ja hetken aikaan olleet paniikissa alkaako kohta löytyä ihmisen kappaleita. Ei onneksi ollut löytynyt, vaan kyseessä oli luultavasti jonkun brasilian päädyn työntekijän vaihtovaatteet, joille oli käynyt onnettomasti.


 
 

Gevalia on kuulemma kova sana Yhdysvalloissa, jossa sitä ei myydä kaupan hyllyltä, vaan se pitää tilata omaan postilaatikkoon. Yli miljoona postilokeroasiakasta ryystää Gevalian erikoiskahveja, joista kallein maksaa 800 kr kilolta. Hintaa suolaa se, että erikoiskahvit tehdään yhdestä ainoasta kahvipapulaadusta, joka usein kerätään käsin. Gevalian "taviskahvi", jota myydään punaisessa paketissa kaikissa elintarvikekaupoissa, sisältää aina vähintään kuutta erilaista papua.



Opintoretkeä vetävä nainen kertoi myös hauskan tarinan siitä, kuinka joku vuosi sitten Gävlen satamaan oli saapunut kahvipapulastin sijasta pelkkää hiekkaa. Papulasti oli ovelasti pöllitty jossain Brasilia-Saksa-Ruotsi- reitillä ja perille saapui 40 tonnia punaista hiekkaa. Ahkeran soittelun jälkeen hiekkalasti oli rahdattu jollekulle yksityishenkilölle pohjoiseen, jolla on nyt kuulemma aito brasilialainen hiekkaranta.

Näimme myös tehtaan respassa ihkaoikean kahvipuun. Kypsä kahvimarja on tummanpunainen ja se maistuu makealta. Sen tietää myös musanki eli indonesialainen sivettikissa, joka popsii marjoja suoraan puusta ja paskoo kuivat kivet myöhemmin maahan, josta ne kerätään, paahdetaan ja jauhetaan maailman kalleimmaksi kahviksi. Pikkuruinen espressokupillinen Kopi Luwak- kahvia maksaa n. 650 kruunua. Kilohinta voi olla 300 euroa. Ei hullumpi bisnes, paitsi että kahvin viljelijät ovat kyllä yrittäneet lisätä tuotantoa syöttämällä kahvimarjoja vankeudessa oleville musangeille, mutta ei ole kelvannut. Pavut on siis edelleen kerättävä paskan seasta ihan luonnollisissa olosuhteissa ja siksi Kopi Luwakia valmistetaankin vain 500 kg vuodessa.


Opittiinpahan taas jotain uutta!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti