27 tammikuuta 2013

Voihan lonkero

Naamakirjattomuuteni on jatkunut nyt yli kolme kuukautta ja.. (melkein kirjoitin, että elän siitä huolimatta täysin tasapainoista elämää, mutta se kalskahti heti korvaan..ei siis niin, ettäkö ikävöisin naamakirjaa, mutta ihan vaan kaikkien muiden asioiden laidat huomioon ottaen) aika on mennyt nopeasti. Ei, en aio naarata profiiliani uudestaan käyttöön. Kun muistelen asiaa, minulla oli kaverilistallani vajaat kymmenen ihmistä, joiden päivityksistä tulin koskaan hyvälle tuulelle. Listalla oli siis yli satakaksikymmentä vajaata ihmistä, joiden vilustumisista ja uusimmista sisustusvinkeistä vain ahdistuin, ja jotka eivät millään tavalla olleet kiinnostuneita minunkaan tekemisistäni. Selvä win-win- tilanne siis. Naamakirja vek.

Kössi tuli välillä keskeyttämään kirjoitteluni ja vaati huomiota ja rapsuttelua, kunnes näyttämölle ilmaantui iso hyttynen. Hyttynen teki parit taitavat väistöliikkeet ja hävisi jonnekin, mutta Kössi jäi ikkunalaudalle varmuuden vuoksi päivystämään.

Hyttysistä puheen ollen, nehän ovat aika ärsyttäviä olentoja. Varsinkin kun leppoisana kesäiltana haluaisi saunan jälkeen istua ulkona ja tissuttaa siideriänsä (juon nykyään muuten kaljaakin, jonka mausta olen alkanut vähitellen pitää) ja joutuukin pisteliään joukkohyökkäyksen kohteeksi. Mutta hyttysetkin ovat aika ihmeellisiä, kun niitä katsoo läheltä ja miettii miten monimutkaisia ne ovat. Edes naarashyttysen verenjuonti ei ole ihan niin itsestään selvää ja yksinkertaista puuhaa, mitä aina sanotaan, koska tuore veri on kuumaa (ihmisen ruumiinlämpö on esim n. 37 astetta) ja aiheuttaisi hyttysen hentoon ruumiiseen hirveän lämpöshokin, jos sillä ei olisi mitään suojakeinoa. Ja onhan sillä. Erityisten lämpöshokkiproteiinien avulla se pystyy suojelemaan muiden proteiinien ja entsyymien toiminnan verisen ateriansa aikana. Meillä ihmisilläkin on samankaltaisia proteiineja, jotka suojaavat elimistöämme korkean kuumeen aikana.

Lähti taas sivuraiteille jutut. Jos nyt ikinä varsinaisilla oikeilla raiteilla olinkaan. Pointti äskeisessä hyttysjupakassa oli, niin kuin aina muutenkin, että elämä on ihan oikeasti jännää, kun muistaa miettiä asioita ja katselee ympärilleen edes joskus niin, että ihmettelee niitä "pieniäkin" asioita ja jopa niitä "ärsyttäviä" asioita, jotka todellisuudessa eivät edes ole pieniä (ärsyttäviä ehkä kyllä, mutta siitäkin huolimatta mielenkiintoisia).

Se siitä.

Haluaisin ostaa pullollisen rommia. Tarkemmin sanottuna Kraken- rommia, jonka etikettiin ja pulloon ihastuin.


Krakenin sivuilta saa tilata kaikenlaista muutakin ihania mustekalajuttuja.

Tuo lonkerosormus on todella ihku, paitsi että haluaisin sen hopeanvärisenä! En yleensä käytä muita sormuksia kuin vihkisormustani vasemmassa nimettömässä, mutta tämä sai ihastumaan. Lonkeroilla on aina paikka sydämessäni.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti