10 tammikuuta 2013

Viiksiympyräsuinen limaajakala

Tiedemiehet tutkivat nyt viiksiympyräsuisiin (mikä ihana nimi) kuuluvan limaajakalan erittämän liman ominaisuuksia tarkoituksenaan kehitellä uusia synteettisiä materiaaleja. Harva on edes kuullut limaajakaloista, minunkin oli kurkattava wikipedian puolelle, kun luin uutisen. Limaajakalalla on pyöreä suu ja suussa yksi ainoa hammas. Ei kuulosta kovin tehokkaalta pedolta, paitsi että sen kielessä on kaksi riviä teräviä hampaita ja se pystyy käyttämään sitä raastinraudin tapaan. (Onko missään leffassa ollut avaruusolentoa tai muuta mörrinkäistä, jolla on ollut samanlainen kieli? Ehkä, mutta jos ei ole, sellainen pitäisi keksiä.) Maittavan aterian jälkeen limaajakala voi olla syömättä jopa seitsemän kuukautta. Kalan kyljissä on paljon rauhasia, jotka nopeasti erittävät suuren määrän paksua limaa. Lima suojaa kalaa saalistajilta, koska sekoittuessaan veteen se voi kulkeutua saalistajakalojen kiduksiin, jolloin ne tukehtuvat. Juuri tätä samaa mömmöä tiedemiehet ihailevat tällä hetkellä. Se muodostuu kymmenistä tuhansista pienistä säikeistä, jotka ovat sata kertaa ihmisen hiusta ohuempia. Käyttömahdollisuuksia voi olla monia: säikeitä voidaan käyttää mallina, kun kehitellään nylonin ja kevlarin kaltaisia uusia materiaaleja, sekä urheiluvaatteissa käytettäviä kankaita.

Uutinen löytyy Science Dailyn sivuilta. 

Jos limaajakalan liman tutkiminen kuulostaa jostakusta turhalta, sanottakoon, että useimpien nykyaikaisten, synteettisten materiaalien raaka-aine on öljy. Siis fossiilinen maaöljy. Joka on loppumassa kovaa vauhtia. Mitenkähän näinkin alkukantaisella pötköllä on näin hieno materiaali käytettävissään? Sattumaa vai suunnittelua? Vai pitäisikö sellainen sana kuin alkukantainen heittää jo nurkkaan? Eläköön limaajakala ja sen ihmeellinen lima!

Limaajakala Hagfish
Kuva: Wikimedia



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti