15 tammikuuta 2013

Juutalainen joka ei rukoillut lauantaisin

Kide-novelli haasteen innostamana lupasin lukea vuoden aikana kymmenen novellia ja nyt olen lukenut niistä ensimmäisen.

1/10

Luin Isak Samokovlijan kirjoittaman novellin Juutalainen, joka ei rukoillut lauantaisin. Kirjan löysin puikkiessani päämäärättä kirjastohyllyjen välissä.

Novelli on kirjassa Juden som inte bad till Gud på lördagar och andra sefardiska berättelser, jonka ovat serbiasta ruotsiksi kääntäneet Elisabeth Knutsson ja Boris Micanovic. Nähtävästi Samokovlijan teoksia ei ole vielä suomennettu, koska en ainakaan löytänyt osumia, kun yritin googlailla.

Isak Samokovlija (1889-1955) syntyi juutalaisperheeseen Gorazden kaupungissa Bosnia ja Hertsegovinassa. Hän opiskeli lääkäriksi Wienissä ja työskenteli valmistumisensa jälkeen Sarajevossa. Kirjoittaa hän ehti iltaisin ja öisin, pitkien työpäivien jälkeen.  

Se oli suurin nautintoni. Rakastin kirjoittamista ja rakastin heitä, joista kirjoitin, elin heidän kanssaan.

Toisen maailmansodan aikana fasistinen kroaattijärjestö Ustaša vangitsi Samokovlijan ja pakotti hänet työskentelemään leirillä, jolle koottiin pilkkukuumeeseen sairastuneita. Lähes kaikki hänen sukulaisensa tapettiin sodan aikana.

Juutalainen, joka ei rukoillut lauantaisin kertoo espanjanjuutalaisesta Jusosta. Suomensin pienen pätkän novellin alusta:

Juso oli espanjalainen juutalainen. Kenties hänen esi-isänsä olivat 1400-luvulla Ferdinandin ja Isabellan pankkiireja tai korkeiden valtionvirkamiesten kuuluisia lääkäreitä. Tai ehkä he olivat epävarmoja marraaneja, jotka päiväsaikaan elivät kirkoissa ja luostareissa, kantoivat kaulassaan suuria ristejä ja pukeutuivat erakon kaapuihin, mutta jotka öisin, salassa, laskeutuivat kellariin, laittoivat harteilleen kellastuneet rukoushuivit, heittäytyivät maahan ja rukoilivat vanhaa Jumalaa, Jahvea, löivät itseään rintaan kunnes menettivät tajuntansa ja vannoivat: Adonai eloheinu, adonai ehad (Herra Jumalamme, Herra on yksi).
Juso kaupittelee kaikenlaista roinaa torilla ja ihmiset pitävät häntä enemmän tai vähemmän pilkkanaan. Novellissa Samokovlija kertoo tapaamisestaan Juson kanssa majatalossa, jossa he eräänä iltana sattuvat istumaan. Juso kertoo perheestään ja elämästään ja hetken ajan heidän elämänsä risteävät.

Pidin novellista. Se muistutti siitä, ettei ihmisiä pidä koskaan arvioida pelkän ulkonäön perusteella. Päälle päin näkyy vain murto-osa elämää, ja senkin osan useimmiten ymmärtää väärin. Meillä kaikilla on oma elämäntarinamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti