18 marraskuuta 2012

Stop! Stop! Don't shoot!

Olin perjantain ja lauantain Söderforsissa kavereiden luona. Näin kotkan ja kävin lasinpuhaltamossa. Tapasin myös neljävuotiaan tytön, joka vielä viime kesänä sanoi pitävänsä hämähäkeistä, mutta joka nyt vuotta myöhemmin pelkää niitä. Miksi? Sen takia, että hänen mumminsa pelkää niitä.

En ole kovin moneen asiaan elämässäni tyytyväinen, mutta on niitä muutama. Tämä kuva oli mielestäni aivan loistava.

Olen äärimmäisen onnellinen siitä, ettei jälkikasvua ole siunaantunut. Kuopiossa asuin aika lähellä kuusikymppistä naista, joka ei koskaan ollut mennyt naimisiin ja kun söimme yhdessä tai keitimme vain teet, hän usein huokaisi kuinka tyytyväinen hän on, että hänellä on oma elämä, eikä yhtäkään lasta. Asian tiimoilta ajauduin elämäni ensimmäiseen nettiriitaan, joka puhkesi facebookissa, kun kaverini kaveri, kreikkalainen vaihto-oppilasnilkki, väitti, että lapset ja perhe ovat onnellisen elämän edellytys. Kun siihen kommentoin edellämainitusta ystävästäni, sain vastaukseksi todella ala-arvoisen selityksen, jonka mukaan nainen ei ole vain päässyt naimisiin ja nyt joutuu teeskentelemään tyytyväistä ja onnellista. Minulla kilahti siinä vähän ja taisin itsekin sortua halvahkoihin ilmaisuihin. Myöhemmin kuulin, että väittelyämme oli seurannut yliopistolla useampikin henkilö ja se oli herättänyt melkoista huvitusta. Porukka oli kuitenkin ollut minun puolellani, eikä sen toisen nilkin.

Facebookin laitoin muuten kokonaan pois. Se on osa uutta elämääni, johon sisältyy nyt muitakin päätöksiä, kuten lihan jättäminen pois ruokavaliosta ja ajokortin hankkiminen :). En myöskään käytä enää rintaliivejä. En vain jaksa. Asiaan ei liity mitään feministisiä aatteita. En vain ole niin suuripovinen, että nuo epämukavat kapistukset olisivat mitenkään välttämättömät. Uskokaa tai älkää, elämänlaatuni on jo nyt parantunut!

Autokoulun alkuun on enää viikko ja Tukholman Scifi World- messuihin kaksi, joten kivaa on tulossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti