15 heinäkuuta 2012

Me vastaan pöpöt

Ulkona sataa vettä kuin aisaa, kuten jokaisena muunakin viikonpäivänä tähän asti. Ainakaan hyttyset eivät kiusaa. Ja luonto on vihreääkin vihreämpi. Kukkia ei ole ollut näin paljoa moneen vuoteen. Niistäkin on vaan paha nauttia, kun ulos ei nenäänsä viitsi laittaa. Kävin jo sienessä ja silläkin reissulla ukonilma yllätti, ja kastuin läpimäräksi. Sain kuitenkin ainekset vuoden ensimmäiseen kanttarellikastikkeeseen, joten ei se mitään, ja oli ihana tulla kotiin ja vaihtaa heti vaatteet ja mennä kuumaan suihkuun.


Sadesäässä on se hyvä puoli, ettei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, että kököttää sisällä lukemassa ja kirjoittelemassa! Ja juomassa kuumaa teetä mmmmmm...

Lueskelin taas tiedeuutisia ja yksi kiinnostava uutinen oli rokotteista. Rokotteethan sisältävät joko kuolleita taudinaiheuttajia tai sen verran paljon heikennettyjä taudinaiheuttajia, ettei niistä ole aiheuttamaan itse tautia, jota vastaan rokote annetaan. Aivan loistava keksintö, joka on ollut korvaamaton apu monen tappavan tai vammauttavan taudin torjunnassa. Nyt tutkijat kuitenkin ovat huomanneet, että kahden eri rokotteen kaksi eri viruskantaa, voivat synnyttää uudenlaisen viruksen, kun rokotteet annetaan yhtäaikaa samassa populaatiossa. Havainnot tehtiin kanoilla, jotka rokotettiin ILT-virusta vastaan (infectious laryngotracheitis). Kun kanoille annettiin kahta eri rokotetta, jotka sisälsivät kahdenlaisia heikennettyjä ILT-viruksia, syntyi uusi rekombinanttivirus. ILT ei tartu ihmiseen, mutta uutinen oli silti kiinnostava, koska aiemmin rokotteissa käytetyistä viruksista muodostuvien rekombinanttivirusten syntyä laboratorion ulkopuolella on pidetty hyvin epätodennäköisenä. Virusten mutatoitumiskyky pystyi siis yllättämään tutkijat. Lisäksi kun uusia rekombinanttikantoja on verrattu rokotekantoihin, rekombinanttivirukset ovat aiheuttaneet vakavamman taudin ja jakautuneet tehokkaammin, kuin alkuperäiset rokotevirukset. Alkuperäinen kirjoitus Science Daily.

Vaikka virukset ovatkin pelottavia kapistuksia, joita ei edes pysty paljaalla silmällä näkemään, ovat ne kyllä aika mahtaviakin nimenomaan muuntautumis- ja sopeutumiskykynsä takia. Tutkijat joutuvat koko ajan tekemään kaikkensa pysyäkseen virusten kanssa ajan tasalla.

Contagion oli hyvä elokuva siitä, miltä uudenlaisen virusepidemian leviäminen saattaisi näyttää. Realistinen ja vähän ahdistavakin, mutta tykkäsin todella paljon.

Siinä missä viruksia vastaan käytävä taistelu jatkuu kuumana kaiken aikaa, bakteereja ei olla pelätty läheskään yhtä paljoa sen jälkeen, kun penisilliini ja antibiootit keksittiin. Silti viime vuosina on kirjoiteltu paljon ns. sairaalabakteereista, jotka ovat vastustuskykyisiä tunnetuille antibiooteille. MRSA (Methicillin-resistant Staphylococcus aureus) on varmasti yksi tunnetuimmista kannoista. Bakteeri aiheuttaa tulehduksia rikkoutuneeseen ihoon, esim. jos potilailla on makuuhaavoja, sekä vakavampia infektioita kuten keuhkokuumetta ja leikkaushaavojen tulehtumista, jotka pahimmillaan johtavat sepsikseen eli verenmyrkytykseen. Aika kamalaa jos menee sairaalaan vaikka helpohkoon rutiinileikkaukseen ja saa sieltä sattumalta sairaalabakteerin, jota ei sitten saada tapettua millään.

Nyt uutisissa oli kiinnostava kirjoitus siitä, miten tutkijat ovat kokeilleet käyttää skorpionin myrkkyä MRSA-bakteeria vastaan. Myrkystä eristettiin tietty peptidi eli lyhyt aminohappoketju, ja huomattiin, että se tehosi hyvin MRSA:n aiheuttamiin infektioihin hiirien iholla. Peptidi tarttui bakteerien soluseinään, ympäröi sen ja aiheutti bakteerien rikkoutumisen. Tässä siis mahdollinen uusi lääke hengenvaarallisia MRSA-infektioita vastaan. Paljon tutkimusta on vielä tehtävä, koska skorpionin myrkystä eristetty peptidi on vähän liiankin tehokas. Se nimittäin tarttuu myös verisoluihin ja tekee niille saman kuin bakteereille. Kokeet osoittivat, että muokattuna peptidi tarttuu ihmisen punasoluihin heikommin kuin kohteena oleviin bakteereihin, mutta kestää vielä kauan, ennen kuin siitä pystytään kehittämään tarpeeksi turvallinen lääkekäyttöön.

This peptide’s clinical implications are merely a side effect of its original purpose: to prevent the scorpion’s dinner from spoiling. “As far as a microbe is concerned, once a scorpion’s prey is dead, it’s like a piece of meat,” said Zasloff. “It’s what you would want to do if you didn’t have a refrigerator.”
 Wired Science

Kilpajuoksu erilaisia pöpöjä vastaan on kova, mutta luonto tarjoaa onneksi paljon aseita käyttöömme. Kaikki on niin monimutkaista ja ihmeellistä, ettei meillä ole oikeasti varaa sanoa hyi, yäk, kun näemme skorpioneja tai hämähäkkejä tai mitä tahansa muita rotinkaisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti