08 toukokuuta 2012

Hämyilyä

Hämähäkit on minulle aina yhtä rakas aihe, koska ne nyt vaan on niin ihania, kauniita ja hyödyllisiä eläimiä, väittipä kuka tahansa mitä tahansa. Itselläni on tällä hetkellä kuusi hämähäkkiä, jos ei lasketa itsenäisiä yrittäjiä, jotka asuvat katoissa ja nurkissa, ja jotka siis ovat talossamme rangaistuksen uhalla rauhoitettuja. Hämähäkintappajat heitetään meillä niskaperseotteella pihalle.

Aikaisemmin minulla oli Brachypelma vagans- koiras Ari, joka kuoli puolitoista vuotta sitten. Se oli ensimmäiseni. Pterinochilus murinus- koiras Ransu kuoli puolisen vuotta sitten. Koiraat eivät elä pitkään ja kuolevat ennen pitkään pois kun saavuttavat sukukypsyyden. Naaraat sen sijaan voivat elää parikymmentä, kuulemma jopa kolmekymmentä vuotta.






Tällä hetkellä isoin hämähäkki minulla on Psalmopoeus pulcher. Ostin sen puolitoista vuotta sitten ja se paljastui sittemmin koiraaksi. Lapsosia, eli ei vielä täysikasvuisia hämähäkkejä, minulla on viisi: kaksi Grammostola roseaa (rcf), kaksi Lasiodora parahybanaa ja yksi Brachypelma albopilosum.

Suurin osa ihmisistä ei ymmärrä, eikä edes halua ymmärtää, miksi kukaan hyysää hämähäkkejä lemmikeinä. Kun asia tulee puheeksi tai laitan valokuvan lapsosistani facebookiin, tulee useimmiten vain apua- ja hyi-kommentteja. Toiset laittavat kuvia kuolaavista vauvoistaan ja koiristaan, ja vaikka mieleen silloin tuleekin päällimmäisenä hyi ja apua, en silti kommentoi mitään. En halua loukata. Kukaan ei tule ajatelleeksi, että minuakin saattaa ottaa pattiin, kun minun lapsosiani solvataan.. :).

Ihan oikeasti en siis pidä hämähäkkejä vain siksi, että ne olisivat jotenkin tosi cool ja haluaisin näyttää kuinka kova olen. Pidän niitä siksi, että ne ovat mielestäni niin kiinnostavia. Tätä mieltä olen ollut ihan pienestä pitäen. Jonkun on pakko puolustaa hämähäkkejä, koska suurin osa on niitä vastaan. Olen nykyään lähes poikkeuksetta kieltäytynyt näyttämästä hämähäkkejäni vieraille, koska hyvin harva osaa niitä arvostaa.

Miksi araknofobiaa pidetään täysin normaalina? Se on asia, jonka äidit ja isät opettavat lapsilleen, ja joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Miksi? Olen tavannut ihmisen, joka pelkää perhosia, jotkut pelkäävät lintuja. Fobioita on joka lähtöön, mutta useimpia niistä pidetään melko naurettavina. Hämähäkkikammo taas on enemmän sääntö kuin poikkeus. Siitä ei edes tarvitse yrittää päästä eroon, koska hämähäkithän ovat kuulemma niin inhottavia. Todella säälittävää. Tässä tietenkin kunnostatutuvat eri toten naiset, mutta kyllä miehistäkin löytyy melkoisia säikkyjä. Joskus fobia voi olla totisinta totta, silloin se ei ole leikin asia ja henkilön pitäisi hakeutua hoitoon, Mutta melkein aina kun araknofobia mainitaan, tarkoitetaan lievempää kammoksuntaa.

Minäkin voisin olla yksi turhankirkujista, mutta kotona meillä opetettiin aina kunnioittamaan kaikkea elämää ja ottamaan selvää asioista. Kun asian tuntee, sitä pienemmällä todennäköisyydellä pelkää.

Naiset valittavat usein sitä, että miehet aliarvioivat heitä tai pitävät tyhminä. Voisiko naisten oma typerä käytös olla tähän osasyynä? Jos kiljuskellaan ja pompitaan ja esitetään söpösöpösöpöä, ei se anna ainakaan yhtään fiksumpaa kuvaa sukupuolestamme. Ei se kyllä palkkaerojakaan tai perheväkivaltatilastoja selitä, mutta jos silti yritettäisiin ottaa vähän iisimmin, niin hyvä.

Tässä on pienin lapsosistani, toinen Grammostola roseoista. Se hyökkäsi ensimmäistä kertaa sirkan kimppuun ihan kunnolla viime viikolla. Ylpeys! Yleensä se on ollut arka ja pelännyt sirkkoja, kiertänyt niitä kuin kuumaa puuroa. 


Tässä toinen Lasiodora parahybana. Kun sain sen, se oli juuri ja juuri sentin kokoinen ja asui filmipurkissa!



Brachypelma albopilosum.


Näyttääkö ne ihan oikeasti niin kauhean kamalilta? En usein käsittele niitä, koska ne häiriintyvät ja pelkäävät. Kyllä, ne pelkäävät minua. Olen iso ja pelottava köntys, joka voisi tappaa ne helposti. Ne haluavat olla rauhassa ja saada vain ruokansa ja veden säännöllisesti. Emme me ole loppujen lopuksi niin erilaisia.

Aika jännää muuten, että meillä päin ahmitaan rapuja ja pidetään rapujuhlia (ainakin hyvä syy päästä ryyppäämään). Kun jossain Amazonin viidakossa grillataan isoja lintuhämähäkkejä, meitä yököttää. Ravuilla on vielä enemmän jalkoja kuin hämähäkeillä, mutta niiden takapuolen imemistä pidetään ihan normaalina :). Eli kaikki riippuu siitä, mihin ihminen on tottunut.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti