07 helmikuuta 2012

Samovaari x 2!

Lihaksia kolottaa, mutta olo on silti hyvä, koska eilen sain vihdoin kaiken suunnittelun ja puhumisen jälkeen ostettua kortin kuntosalille! Olen ollut treenaamatta jo melkein vuoden ja se on näkynyt ryhdissä ja tuntunut selässä, joten tästä se lähtee taas.


Eilen tapahtui muutakin mukavaa. Viikonloppuna olimme risteilyllä ja ostin Helsingistä muun syömisen ja juomisen ohella teetä, mikä toi mieleen vanhan haaveen saada jostain oikea samovaari. Mainitsin siitä ohimennen ja katsoin huvikseni netistä niitten hintoja ja etsin myynti-ilmoituksia lähialueilta, mutta jouduin toteamaan että aika kalliita ovat, eikä lähimailla ole ketään joka haluaisi omasta samovaaristaan luopua. Eilen aamulla kuitenkin puhelin soi ja appiukko soitti ja kertoi löytäneensä ilmoituksen kahdesta samovaarista. Ilmoitus oli laitettu nettiin aikaisin aamulla, joten se olisi mennut minulta ihan ohi. Ajoimme myyjän luo, hän oli puolalainen ja muuttamassa takaisin kotimaahansa, joten hän halusi päästä eroon suurimmasta osasta omaisuuttaan ennen muuttoa. Samovaareja hänellä oli kaksi. Toinen pienempi sähkökäyttöinen ja toinen suurempi hiilillä lämmitettävä. Saimme molemmat kahdeksallasadalla kruunulla! Kiillottelin ne kotona ja nyt hankintalistalla on sievä teekannu, joka sopii samovaarin päällä pidettäväksi.
Samovaari on siis vedenkeitin. Oikealla kuvassa on sähkökäyttöinen samovaari ja vasemmalla oleva isompi samovaari lämmitetään hiilillä. Sen kansi lähtee kokonaan irti ja säiliön keskellä on putki, johon laitetaan hiilet. Ne sytytetään alhaalta. Vesi laitetaan säiliöön kuumenemaan. Teestä haudutetaan tuju tiiviste erilliseen teekannuun, jota pidetään samovaarin päällä niin että sekin pysyy lämpimänä. Teekuppeihin kaadetaan sitten teetiivistettä niin paljon kuin kukin haluaa ja päälle kuumaa vettä samovaarista. Kummassakin samovaarissa on hana, josta vesi tulee ulos. Todella kauniita esineitä ja on tosi jännä päästä kokeilemaan kumpaakin, varsinkin hiilillä lämmitettävää! Luvassa varsin tunnelmallisia teehetkiä viileinä kesä- ja syysiltoina verannalla, kunhan saadaan hankittua sinne joku nätti pöytä ja sohva. Pitää vielä tarkistaa sekin, ettei samovaarin sisäpinnoilta irtoa mitään kuparia tai muita myrkkyjä. Sitten hienojen teefiilistelyjen päätteeksi ihmeteltäisiin miksi tukka muuttuu vihreäksi ja oksettaa. Aika paha varsinkin jos on keksinyt tarjota samovaariteetä vielä kymmenellä vieraallekin. Vanhat kuparikannut voi tinata sisältä, eli se on yksi mahdollinen toimenpide joka voidaan tarvita, jos samovaarien sisältää kuparia löytyy. En vaan tiedä kuka sen osaisi tehdä.

Viikonlopun risteily meni kivasti, mutta samalla sitä huomaa olevansa VANHA. Syöminen on ihan parasta ja sen jälkeen tulee päikkärit, joita pitää ottaa useammat. Karaokea uskallettiin laulaa mennen tullen ja vieläpä yökerhossakin tanssahdeltiin, vaikka sielläkin tuli heti nukkumaanmeno mieleen. Hiphoppia ei onneksi soitettu paljoa, mutta ei ne dance-kappaleetkaan olleet juuri mistään kotoisin. Tax freestä lähti mukaan vadelmalikööriä, jota jossain mainostettiin hyväksi kaveriksi kuohuviinille (pitää kokeilla myöhemmin) ja pullo kaneliviskiä, jota maistoimme ensimmäistä kertaa laivan pubissa. Oli oikein mainiota juomaa ja uskon sen sopivan hyvin teehenkin sekoitettavaksi. "Tastes like heaven, burns like hell."
Yritin huvikseni käydä ostamani Chambord-vadelmaliköörin kotisivuilla lukemassa vähän enemmän, mutta vaikka laitoin syntymäaikani etusivulle ihan oikein, väittävät kiven kovaan että olen liian nuori juomaan ja siispä myös liian nuori menemään sivuille ha! No se siitä. Pullo on kivannäköinen joka tapauksessa. Luulisi olevan hyvää, mutta se selviää sitten. Sunniteltiin että hääpäivänä maistellaan.


Helsingissä kävin ihan ensimmäiseksi yssikseni Katajanokalla Uspenskin katedraalissa ja näppäsin melkein sata valokuvaa kirkosta sekä sitä ympäröivästä puistosta. Kehittelen ja kirjoittelen tarinaa, jossa osa tapahtumista sijoittuu juuri siihen ympäristöön ja edellisestä visiitistä oli ehtinyt vierähtää jo viisi vuotta, joten en oikein enää muistanut kaikkia nurkkia. Nyt on valokuvia todistusaineistona. On se komea katedraali. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen katedraali, länsimaitten suurin ortodoksikirkko. Uspenski-nimi on tuohon suomelaiseen nimeen verrattuna yllättäen helpompi muistaa. Se tulee sanasta uspenie ja tarkoittaa poisnukkumista.
Uspenskin katedraalin ikonostaasi, eli kirkkosalin ja alttarin erottava seinä, on myös aika kirjavan juhlava ilmestys. Ortodoksisissa kirkoissa alttari on yleensä aina itään päin.

Olin oikein tyytyväinen, että puin päälle punaisen pullean untuvatakkini, koska Helsingissä mittari näytti kahdeksaatoista pakkasastetta ja tuuli oli melko kova. Oli outoa katsella laivasta nousevia matkalaisia, joilla ei ollut mitään päähineitä saati edes käsineitä. Tytöt juoksivat tiukoissa farkuissa tai legginsseissä ja eräskin mies piteli pakkasen puremia punaisia sormiaan korviensa suojana, kun käveli terminaalilta keskustaan päin. Ihmiset eivät enää edes yritä pukeutua lämpimästi.

Tässä vielä kuva ilmoituslapusta, joka oli uspenskin katedraalin takapuolella. Ei varmastikaan liity itse ortodoksiseen seurakuntaan mitenkään, joku kampanja ties minkä puolesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti