21 tammikuuta 2012

Ruttojuhlat

Katsottiin eilen elokuva Paavi Johannasta, eli naisesta joka naamioitui mieheksi ja joka onnistui pääsemään paavin virkaan 800-luvulla. Luin kirjan joskus viime vuonna ja tarinanhan tekee kiinnostavaksi se, että jotkut väittävät sen tapahtuneen oikeasti. Se voi olla pelkkää legendaa, mutta kun miettii menneitten paavien rötöshistoriaa, ei olisi mikään ihme jos väliin olisi mahtunut nainenkin. Ihan täytyy ihmetellä miten katoliseen kirkkoon voi tänä päivänä kuulua miljardi ihmistä, kun sen kontolla on niin hirveitä rikoksia läpi historian. On kidutettu ja tapettu ihmisiä inkvisitiossa ja kätelty hymyssä suin Hitlerin kanssa toisen maailmansodan aikoihin ja siinä välissä ehditty osallistua jokaiseen muuhunkin sotaan.

No joka tapauksessa Pope Joan oli ihan hyvä elokuva ja se noudatti hyvin kirjan tarinaa. En oikein ymmärrä ihmisiä, jotka ihailevat keskiaikaa. Minä itse yhdistän sen vain huonoihin asioihin kuten juuri kirkon hullutuksiin, ruttoon ja sonnan seassa elämiseen. Tunnen erään pariskunnan, joka vietti keskiaikaisia häitä joku vuosi sitten ja kaikkien piti teeman mukaisesti pukeutua keskiajan vaatteisiin. En itse ollut kutsulistalla, mutta JOS olisin ollut, olisin hankkinut itselleni ruttolääkärin kaavun ja tietenkin sen pitkän linnunnokkanaamion. Naaman olisin meikannut oikein kalpean ja hikisen sairaalloiseksi ja tehnyt pari todella kammottavan näköistä mustaa paisetta kaulaan. Sormet ja varpaatkin kuulemma mustuvat rutossa, joten se olisi kuulunut asiaan. En tiedä miten hääpari olisi suhtautunut asustukseeni, mutta ainakin se olisi ollut ikimuistoinen ja sopinut keskiaikateemaan kuin nenä päähän. Lisäksi olisin osoittanut kuinka tarkasti halusin panostaa keskiaikaisen tunnelman luomiseen omalta osaltani!

Tässä vanha piirrustus ruttolääkäristä. Haluaisin ostaa sen ja laittaa kehyksissä seinälle.

 Ja tässä hienot kynnet ajan henkeen sopivasti. Sellaiset myös sormiin. Ihanata!


Muuten viikko on kulunut ihan sutjakasti. Torstaiaamuna huomasin että yhden hämähäkkiterraarion ovi oli raollaan ja asukki oli tietenkin karkuteillä. Onneksi löysin sen jo seuraavana päivänä kun keksin kurkata yhden rullalla olevan julisteen sisään. Se oli seitittänyt jo pienen pesän sinne, mutta muutto tuli takaisin vanhaan mökkiin. En ollut mistään muusta huolissani kuin siitä, että hämy kuolee janoon ja kuivuuteen kun ei saa mistään vettä. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti